oo-hii-o-hei
kun aurinko meillä mutta suurempi
oo-hii-o-hei!
Ja mitä mahtaa ollakaan, kun mennään Intiasta vielä vähän eteenpäin. Tällä kertaa käymme tutustumassa siihen, joka joskus oli Burma ja nyt on Myanmar, ja jonka pääkaupunki oli ennen Rangoon ja sitten Yangon, mutta jonka pääkaupunki nyt ei ole Rangoon eikä Yangon vaan Naypyidaw eli Nay Pyi Taw eli နေပြည်တော်.
Myanmarin historia ei ole järin rauhanomainen. Demokratian kaltaisesta olotilasta huolimatta asevoimien painoarvo maassa on vahva. Siellä, missä diktaattorit hallitsevat, nimien muuttaminen ei ole harvinaista, eikä myös sen ohjaaminen, millä nimellä valtioita ulkomailla kutsutaan.
Syistä, jotka eivät ole ulkomaailmalle täysin avautuneet, pääkaupunki päätettiin siirtää sisämaahan. Rakentaminen aloitettiin vuonna 2002 ja näyttäisi siltä, että valmistumista ei kannata aivan henkeä pidätellen odotella. Maailmalla on vähän naureskeltukin neljän Lontoon kokoiselle monumenttikaupungille, jossa juuri kukaan ei asu.
Liikenneinfrastruktuuriin on kaupungissa panostettu oikein kunnolla. Tunnetuin ilmiö taitaa olla prameaan parlamenttitaloon johtava 20-kaistainen katu, joka yleensä on tyhjillään. Kelpaa siinä paraatia järjestää!
Yangonista Naypyidawin kautta Mandalayn kaupunkiin johtaa moottoritie, jolla on pituutta runsaat 500 kilometriä. Tie on saanut ikävän maineen, Kuoleman Tie. Tosin tuota nimitystä on Kaakkois-Aasiassa jaettu tielle, jos toisellekin.
Kuoleman tien tutkiminen on vähän kuin katselisi pohjoissuomalaista tiekarttaa 1930-luvulta: pitkiä suoranpätkiä, joita yhdistävät jokseenkin tiukat mutkat. Ulosajot eivät ole erityisen harvinaisia. Vaikeusastetta lisäävät liittymät, joiden suunnittelija ei ole kuullut erkanemis- ja kiihdytyskaistoista ja joissa rampitkin saattavat liittyä päätiehen melko räväkässä kulmassa.
Myanmarin liikenneonnettomuustilastot eivät suomalaisittain ole kaunista katseltavaa, vaikka se ei välttämättä maankolkan tilastoissa erottautuisikaan. Tilastoinnin oikeellisuuttakin voi hieman epäillä. Liikennekuolemia tuhatta ajoneuvoa kohden Myanmarissa tapahtuu noin 60 kertaa niin paljon kuin Suomessa. Erityspiirre on moottoripyörien suuri osuus: Noin 45 prosenttia kuolleista oli moottoroidun kaksipyöräisen kuljettaja tai matkustaja.
Vuonna 2018 Kuoleman Tiellä menehtyi 108 henkilöä.
Maan hallitus on ottanut lusikan kauniiseen käteen ja etsineet ulkomailta kumppania rakentamaan tiestä turvallisempi. Tavoitteena on siinä sivulla leventää 2+2-tie 4+4-kaistaiseksi. Sekin voi olla omiaan parantamaan liikenneturvallisuutta, kun moottoritielle saadaan oma kaista polkupyöräilijöille.
Myanmar on ollut kovin eristäytynyt yhteiskunta ja suhtautunut ulkomaihin lähinnä vihamielisesti. Saattaa ollakin, että ulkomaisen tahon löytyminen voi olla jossain määrin haastavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti