Jos metsään haluat mennä nyt,
Saat varoen tehdä sen.
On siellä kekkerit villityt,
Ja töminä tassujen.
Siellä nimittäin voi olla joku asentamassa liikennemerkkejä. Hassunhauskoja liikennemerkkejä.
Aloitetaanpa tästä Mikki Hiiri ‑mallisesta.
Sinänsä vekkulia, että on saatu aikaan viritys, jossa on kaksi ajokieltomerkkiä. Tämä on mainituille kiinteistöille ainoa tie, eli niihin lienee pääsy lossilla tai jollakin muulla kulkupelillä järven ylitse. Pois päin sitten saa tulla tietä pitkin.
Tässä voisi olla esimerkki kaksoislievennöksestä. Kiellettyä ajosuuntaa lieventää, ajoneuvolla ajo kielletty ‑merkki, jos niin saisi tehdä. Sitten lisäkilvellä lievennetään vähän lisää.
Tosin "Kiinteistöille ajo sallittu" sallii kaiken liikenteen, koska ei ole aluetta, joka ei kuuluisi johonkin kiinteistöön.
Joku on tehnyt oikein työtä saadakseen aikaan T-kirjaimen muotoisen tolpan. Nätti hitsaus.
Samaa tietä kuljettaessa päästään vesistön ylitykseen.
Asiassa on se mutta, että nopeusrajoitusmerkkiin ei saa laittaa mitään muuta lisäkilpeä kuin "Yleisrajoitus" tai "Alue". Kyseessä on yksityistie, ja niiden varrella on usein jos jonkinlaista viritystä. Tällä tiellä on varsin paljon sen päässä olevan kiinteistön asiakasliikennettä, eli aivan metsäautotiestä ei ole kyse. Ja jos lakia on noudatettu, Kirkkonummen kunta on antanut merkille luvan. Mahdetaankohan noille lupia hakea ja lukeekohan Virkamies lupapyyntöjä vai heilahtaako kumileimasin vikkelästi.
Näitä on myös kuntien omilla kaduilla. Tässä on Raaseporin kaupungin osaamisnäyte Karjaalla.
Varsin tiukat säädökset nopeusrajoituksen lisäkilpien osalta on paikoillaan. Progressiiviset ylinopeussakot aika ajoin ylittävät kansainvälisen uutiskynnyksen. Siksi on oikeusturvan kannalta hyvä periaate, että edes periaatteessa on jatkuvasti mahdollista tietää, mikä on vallitseva rajoitus. Tällä merkillä lienee tarkoitettu ensimmäistä siltaa, joka merkin jälkeen tulee vastaan.
Sillan jälkeen nimittäin tarkkaavaisuus nopeusrajoitusta kohtaan saattaa herpaantua. Vastassa kun on uutta ihmeteltävää.
Pohdittavaksi jää alimman, punakeltamustan lisäkilven tarkoitus. Tolppaan on kaupungininsinööri aivan oikein laittanut sinivalkoisen kilven H23.1 osoittamaan kaksisuuntaista pyörätietä. Mutta eivät ajoradalla kulkevat pelkästään sillä tule väistämisvelvollisiksi, että laitetaan alimmaksi H23.2. Sen paikka kun on vain kärkikolmion ja STOP-merkin alla.
7 kommenttia:
Tuosta ylimmästä kolmipolvisesta nykytaiteen ilmentymästä, tarkemmin sanoen sen jakamisesta meille lukijoille, tarjoan kyllä blogistille Runebergin päivän kunniaksi torttukahvit.
Kielletty ajosuunta (C17 [331]) ei ahtaasti tulkiten ole ajokieltomerkki, vaan säätää ainoastaan ajosuuntaa, mistä blogisti asiaankuuluvalla ironialla veistelee. Nykyisen vuoden 2018 TLL:n mukaan kiellettyyn ajosuuntaan voi aiemmasta lainsäädännöstä poiketen asentaa lisäkilven, tosin vain yhden erikseen mainitun ja senkin vain tietyn sisältöisenä.
Ratsastuskieltomerkki on mielenkiintoinen viritys, lienee tuunattu matkamuisto. Pohjana saattaa olla Saksan Liittotasavallan merkin Verbot für Reiter (257-51) edeltäjistä tai sitten jokin muu mannereurooppalainen variantti. Sen päälle onkin tyylikkäästi vedetty mustalla sähköteipillä(?) vinoviiva, jota ei saksalaisissa kieltomerkeissä ole. Tosin vinoviivakin on onnistuttu vetämään noin 90 astetta pieleen paikalliseen merkintätapaamme nähden.
Ajoneuvolla ajo kielletty (C1 [311]) on myös väärä valinta, sillä kuvan kohteessa ei ole mitään laillista perustetta kieltää polkupyörä-nimisellä ajoneuvolla ajamista. Kaiken todennäköisyyden mukaan kyse on tiestä, johon kohdistuu yhden tai useamman kiinteistön YksTL:n mukainen tieoikeus toisen omistaman maan kautta. Tietä hallinnoi joko tiekunta toimielimineen (hoitokunta tai toimitsijamies) tai sitten järjestäytymättömät osakkaat. Tällaisella tiellä jalankulkua, polkupyörällä ajoa tai ratsain liikkumista ei voi kieltää maanomistaja, tieosakas eikä tiekunta. Ei silloinkaan, vaikka tie ja tieoikeus on linjattu pihapiirin läpi.
Sallittua kulkua ei tietenkään saa harjoittaa häiritsevästi, eikä tietä saa vahingoittaa. Ja jos vahinkoja syntyy, ne on korvattava. Tämä tietysti koskee myös kaikkea muutakin liikennettä kaikkialla.
Jos tiekunta tai tieosakas haluaisi kieltää niin paljon kuin mahdollista, niin oikea merkkiyhdistelmä olisi:
Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty (C2 [312])
Punakeltainen tekstillinen lisäkilpi (H25) "Ei koske tieosakkaiden liikennettä"
Kuten kaikki muutkin liikenteenohjauslaitteet tuo oikea yhdistelmä vaatii kunnan hyväksynnän, jonka yhteydessä esittelevän viranhaltijan tulisi selvittää kiellon tai rajoituksen lailliset edellytykset. Lisäksi yksityistien ohjauslaitteet (mm. kiellot ja rajoitukset) tulee YksTL 50 § mukaan ilmoittaa tiekunnan tai yksittäisen tieosakkaan toimesta kansalliseen katu- ja tiestötietojärjestelmään.
https://vayla.fi/vaylista/aineistot/digiroad/yksityistietietojen-lisaaminen-digiroadiin
Rohkenen epäillä, että muutamallakin rakkaan isänmaamme yksityistiellä on lievää suurempaa puutetta merkkien oikeellisuudessa, luvallisuudessa ja tietojen ilmoittamisessa.
Ehkäpä siinä pitäisi olla myös C16, ratsastus kielletty.
Hupainen yhdistelmä, ihan virallisella maantiellä, on C15 varustettuna lisäkilvellä ei koske ja H12:9
Oulun Kaakkurista löytyy tällainen yhdistelmä
Ratsastuskieltomerkkiä ei voi YksTL:n soveltamisalaan kuuluvalla tiellä olla.
Pikantti yksityiskohta tieliikennelainsäädännössämme on puute hevosajoneuvolla ajon kieltomerkistä. Sellaisen ajoneuvoliikenteen nimittäin voi yksityistiellä kieltää. Ainakin briteillä on merkki kyseistä tarkoitusta varten (DOT no 622.5)
Aiempaa vastaustani korjaten hifistelijät käyttäkööt sittenkin ajoneuvolla ajo kielletty-merkkiä (C1) lisäkilvillä H12.10 tekstillä Ei koske sekä H24 aiemmin mainitsemallani tekstillä.
Typeryyksissäni viittasin aiemmin lisäkilpeen H25, joka sisältää huonosti valitun vakiotekstin: "Huoltoajo sallittu". Looginen valinta tekstille olisi ollut: "Ei koske huoltoajoa".
Merkin asettaja lienee ajatellut selventää asiaa lisäkilvellä H12.8 turhaan.
Tai sitten ei ole ajatellut lainkaan.
Jyväskylän kaupunki on kanssa mestari näissä. On kokonainen kaupunginosa, jossa kadunvarsipysäköinti on järjestäen merkitty väärin P-kieltomerkeillä lisäkilpineen, eikä P-merkein, kuten ajoradasta tiemerkinnöin erotettu P-alue kuuluu merkitä. Erääseen kohtaan oli saneerattu oikein rakenteellisesti erotettu P-alue ja liikennemerkkikin oli vaihdettu upouuteen nykylain graafisen ilmeen omaavaan merkkiin. Oli vain valittu jälleen väärä merkki, eli pysköintikieltomerkki osoittamaan pysäköintialuetta.
Kaupungille näistä palautetta laitettaessa perusvastaus on pätkä lainausta laista ja perään omin sanoin jokin juuri lainatun lainkohdan kanssa ristiriidassa oleva hattutulkinta.
Kaiken logiikan huipentaa Jyväskylän kaupungin oman lain mukaan P-kieltoalueella _kaiken_ (myös ajoradalle ilman tienerkintöjä) sallitun pysköinnin merkitseminen aina P-merkillä, vaikka siellä niillä sinne tänne väärin viljellyillä P-kieltomerkeillä lisäkilpineen olisi sitä lain mukaista käyttöä. Tästä kun laittaa palautetta, että käytäntö on lain vastainen, saa vastaukseksi ylimielisen "näin se merkitään" -vastauksen ilman perusteluita.
Kaupunki on myös sitä mieltä, ettei erään nopeusrajoitusaluen sisällä ole asukkaiden toivomaa laillista mahdollisuutta toistaa alueen nopeusrajoitusta, perusteluna "ettei voida tehdä sisäkkäisiä nopeusrajoitusalueita". Sellaista vain ei ole kukaan toivonutkaan, vaan liikenneinsinööri selittelee, koska ei tiedä tai on unohtanut, että alueen sisällä alueen nopeusrajoitus voidaan toistaa tavallisella nopeusrajoitusmerkillä ja "Alue" -lisäkilvellä.
Tuo aluenopeusvyöhykkeiden lisääntyminen tekee nykyään vieraalla paikkakunnalla ajamisen haasteelliseksi. Merkki jää taajamaympäristössä helposti havaitsematta, eikä ikinä voi olla varma onko rajoitus 40 vai rajusti yleistynyt 30. Myös 50 on mahdollinen.
Lähetä kommentti