Ruotsissa on ryhdytty pitkän diskuteerauksen jälkeen toimiin ja kohta heiluu lapio. Söderköpingiin rakennetaan ohikulkutie.
Ruotsissa on vielä voimissaan Suomessa jo melko tuntematon malli viedä valtatiet kaupunkikeskustoihin. Niin on Söderköpingissäkin, jossa E22 jauhaa ydinkeskustan reunoja 10000–15000 ajoneuvon vuorokausiliikenteen tahtiin.
E22 on vaihtoehtoinen reitti E4:lle Ruotsin eteläosan läpi ajamiseen. Reitti on runsaat 80 kilometriä pitempi ja sen ajamiseen saa varata lähes kaksi tuntia pitempään. Tämä on kuitenkin vain osatotuus: Vaikka E22-tietä on huomattavasti kohennettu, siitä pitkiä pätkiä on edelleen kaksikaistaista tietä ja varsinkin Ruotsin kaakkoiskulmilla kuljetaan taajamissa. Toisaalta aikaa on syytä varata paljon enemmän, koska tien varrella on yhtä sun toista mielenkiintoista nähtävää.
Googlen näkemys E4- ja E22-teistä Malmön ja Norrköpingin välillä
Söderköping on yksi monista pikkunäteistä ruotsalaisista pikkukaupungeista. Asukasluku kunnassa on noin 15.000, saman verran kuin vaikkapa Paraisilla. Varallisuutta kyllä on Ruotsiin päässyt kertymään runsaasti suhteessa samankokoisiin suomalaisiin kuntiin.
Söderköpingin keskustaa
Keskeinen pulma E22:ssa ei ole Söderköping sinänsä, vaan kaupunkia halkova Götan kanava. Sen kesäliikenne on vilkasta ja E22:n silta toistuvasti auki, ja jonot tiellä kasvavat messeviksi.
Sillalle pääsyä odotellaan. Sillalle matkaa kolmisen kilometriä.
Kanavan ja tien risteykseen on pohdittu erilaisia malleja puolipsykedelisistä venehisseistä alkaen. Lopuksi on päädytty siihen, että pitkällä tähtäimellä akvedukti on edullisin ratkaisu, koska se tarvitsee vähemmän remonttirahoja kuin korkea silta tai venehissi. Kanava siis jätetään paikalleen ja sen alitse kaivetaan tie.
Akvedukti ei ole Ruotsissa ainutkertainen ilmiö; niitä on puolisen tusinaa, Götan kanavallakin jo pari ennestään.
Borensbergin akvedukti
Uudella ohikulkutiellä tulee olemaan mittaa kymmenkunta kilometriä. Se on keskikaiteella varustettu ohituskaistatie ja se liittyy muuhun tieverkkoon neljällä eritasoliittymällä. Tämän ratkaisun uskotaan vievän Söderköpingin tahmaisuuden historian lehdille.
Eteläisin liittymistä nostattaa 1970- ja 1980-luvun nostalgiaa Suomesta. Etelään Kalmarin suuntaan suuntautuvalle rampille ei ole tiedossa kiihdytyskaistaa vaan STOP-merkki. Siinä sitten liitytään kaksikaistaiseen liikennevirtaan nollanopeudella. Perusteluna ovat rampin pienet liikennemäärät. Jollekulle saattaisi tulla mieleen, että ehkä päätien 10.000 ajoneuvon vuorokausiliikenne voisi kuitenkin olla relevantimpi kriteeri.
8 kommenttia:
Tuo ramppijärjestely kyllä ihmetyttää, muistuttaa lähinnä suomalaiselta virkamiehen töppäilyltä, halutaan tehdä jotain poikkeavaa joka samalla säästää rahaa mutta tarvii pian korjauksen.
Mitä (kunnon)ohitusteihin tulee, kyllä niitä puuttuu täältäkin muutamasta keskisuuresta kaupungista esim. Kokkolasta ja reipasta parannusta odottaa moni suurempi kylä kuten Pori ja Kouvola puhumattakaan Vaasasta.
Tämä artikkeli palauttaa elävästi mieleen erään takavuosien lähes 5000km autoretken jonka tarkoituksena oli kiertää Norja ja Ruotsi rannikkoja seuraten. Aivan orjallisesti sitä ei noudatettu koska tietyt osamatkavälit oli ajettu jo aikaisemmin, ja matkaan käytetty aika oli rajallinen, mutta tuokin tie tuli ajettua Malmöstä ylöspäin noustessa. Öölannissa yövyimme yhden yön, ja ajettiin saari päästä päähän. Retken aikana tuli käytännössä testattua mikä on hyvä päivämatka turneelle jossa matkan on tarkoitus edetä, mutta on mahdollisuus pysähdellä ja tutkia välille osuvia paikkoja. Ja palata tarvittaessa vähän takaisinpäinkin. Tulokseksi saatiin 300km per päivä. Agendana oli myös koukata jokaisen matkalle osuvan kaupungin keskustaan. Vähintään ajaa läpi kaupungin. Tässä tapauksessa itse ohitustie olisi tavallaan ohitettu jos se olisi ollut valmis. Mielenkiintoinen retki joka tapauksessa. Tehtiin henkilöautolla paremman ketteryyden saavuttamiseksi, leirintäalueisiin pääosin tukeutuen.
Toivottavasti Ruotsissa taidetaan vesitiiviin kaukalon rakentaminen... Muutoinhan tuo kanavan alitus on näppärä ratkaisu, mutta erikoiskuljetusten kannalta myrkkyä. Vaan jäähän se vanha läppäsilta paikallisliikenteen (ja varmaan myös erikoiskuljetusten) käyttöön!
Näin geokätköilyä harrastavana totean, että 300 km on ihan kelpo päivämatka, johon voi helpostikin käyttää 12 tuntia aikaa.
Noita akvedukteja tosiaan Ruotsissa on puolen tusinaa jo valmiiksi eivätkä ne kaiketi ole olleet järin ongelmallisia. Aukon vapaa korkeus tiesuunnitelmassa on 4,70 metriä.
300 km päivässä on aika paljon sekin, jos katsellaan paljon paikkoja. Viime kesänä tuli ajetuksi kahden hengen konfiguraatiolla moottoriteitä vältellen Ruotsin poikki Norjaan reittiä Tukholma-Mörkö-Hölö-Nyköping-Norrköping-Finspång-Örebro-Degerfors-Karlskoga-Kristinehamn-Karlstad-Arvika-Charlottenberg. Vasta kolmannen päivän iltapäivällä tunkeuduttiin Norjaan.
Ruotsin läpiajoa sanotaan tylsäksi ja onhan se tylsä, jos ajetaan poistumatta E4:lta. Kannattaa hypätä sivuun ja tehdä tutkimisretkiä.
Joo, 300km päivässä kolkuttelee ehkä jo jonkinlaista ylärajaa autolomallakin. Sekin vaatii jo että pyörä pyörii suhdeluvulla ¾, havainnot tehdään autosta käsin, ja vain ¼ on paikkojen katselua jalkautuneena. Jollekin leirintäalueella viihtyvälle karavaanarille olisi jo kauhistus kun päivän ajosuorite ei ole tehty iltapäivän alkutunteihin mennessä, vaan matka etenee vielä illallakin kesäpäivän pituutta hyödyntäen. Osin juuri tuosta syystä turnee tehtiin henkilöautolla. Matkalla tehtiin myös muutama sivukoukku, mm. Motalaan jossa käytiin tutustumassa vanhaan AM-radioasemaan. On nykyään museona. Mieleenpainunut yksityiskohta oli myös se että Helsingborgin satamassa seistessä ei oltu menty laivalla (maantielauttoja lukuunottamatta) yhtään. Vaikka Etelä-Suomesta oli lähdetty.
Kymmenisen vuotta sitten tuli tämä rantaraitti testattua ja varsinkin Kalmar jäi positiivisesti mieleen.
E4 on toki tylsä tie niinkuin on tälläkin foorumilla usein todettu, mutta mutta...eikö moottoritien ole tarkoitus välittää liikennettä paikasta toiseen eikä niinkään tarjoilla maisemia?
Itse asiassa moottoritien vaihtelevilla maisemilla ja muilla elämyksillä on kohtalaisen suuri merkitys liikenneturvallisuuden kannalta. Vähävirikkeinen suora tie tekee kuskista helposti zombien. Ei ehkä nukahda, mutta puolihorros pidetää reaktioaikoja.
Esimerkiksi Helsingistä Tampereelle ajaminen on mielestäni paljon pitkästyttävämpi urakka kuin Turkuun ajaminen, vaikka matka on suunnilleen yhtä pitkä. Ykköstie on maastoltaan jokseenkin vaihteleva. E4 halkoo pitkät pätkät Smoolannin, Östergötlandin ja Sörmlannin tasankoja ja antaa jokseenkin kapean kuvan siitä, mitä Ruotsi todellisuudessa on. On vähän sääli, että väki tekee johtopäätöksensä Ruotsista vain sen perusteella.
Juu, en tarkoittanut että maisemalla ei olisi merkitystä. E4 on pitkästyttävä, mutta pääosin erittäin hyvälaatuinen tie, jos on tarkoituksena vain posottaa paikkaan B.
P.S. Ruotsi on hyvä matkailumaa, enkä ole muodostanut käsitystäni pelkästään E4 maisemien pohjalta :)
Lähetä kommentti