Eteläisessä Espoossa sijaitsee Niittykummun pieni lähiö. Nimensä se on saanut alueen reunalla sijainneesta Ängskullan torpasta, joka itsenäistyi 1920-luvulla Gräsan kartanosta. 1960-luvun peruskartassa paikannimet ovat nykyaikaan nähden yllättävillä paikoilla: Niittykumpu oli osa Olarin/Olarsbyn maarekisterikylää. Sitten tulivat aluerakentajamiehet ja nimesivät paikkoja uusiksi mielensä mukaan. Olari ja Niittykumpu lienevät olleet paremmin myyviä nimiä kuin Länsipää ja Gräsa.
1960-luvulla rakennetun lähiön pohjoispuolelle rakennettiin tuolloin nimellä Kokoojatie kulkeva rinnakkaistie eteläpuolella kulkevalle Jorvaksentielle, joka rakennettiin moottoritieksi 1960-luvun loppupuolella. Kokoojatien nimeksi on sittemmin vakiintunut Merituulentie; myös siellä missä sen virallinen nimi on Kuitinmäentie tai Martinsillantie.
Merituulentie rakennettiin uusiksi Niittykummun kohdalla 1990-luvun alussa edellisen version vajottua saveen: Tie oli Gräsanojan laakson kohdalla perustettu huonosti ja sen monttuja täytettiin osapuilleen jokaisena vuotena uudella asfaltilla. Työn yhteydessä poistettut asfalttiklöntit olivat toista metriä paksuja.
2010-luvulla tuli metro ja 1960-luvun sopusuhtainen tunnetun arkkitehdin suunnittelema lähiö jäi möhkälemassoittelun varjoon. Katsotaanpa nyt alueen halki kulkevan Merituulentien viitoitusta.
Mennäänpä ensin itään ja yritetään päästä Niittykumpuun. Ainoan kunnollisen sisääntulotien kohdalla on viitta Niittykumpuun, mutta se viitoittaa suoraan eteenpäin.
Kun on päästy uuden kauppakeskuksen nurkalle, viitoitus kivasti sitten katoaakin. Metroaseman nurkalta oli aiemmin kulkutie, mutta se on poistettu. Niittykadun risteykseen ei tuolloin koskettu, niin mitäpä sitä viitoitustakaan sorkkimaan.
Ähäkutti, päästiinpä Olariin. Eikä tarvittukaan kuin kolme edestakaista kaistanvaihtoa. Voi, kyllä viitoitus on sitten jännä urheilulaji!
13 kommenttia:
Mahtoiko ennen olla kaikki paremmin kaistaopasteiden osalta? Ajatellaanko nykyään kaikilla olevan navigaattorit, jolloin opasteihin suhtaudutaan liikaa hälläväliä asenteella.
Olikohan opasteet yhtään selkeämpiä 90-luvulla ja aiemmin, jolloin navigoitiin paperikarttojen avulla?
Toi valkoisella pohjalla oleva kyltti taxi ja dösän kuva on informatiivinen kyltti bussin ja taxin kuljettajille. Kaikki ajoneuvot voivat käyttää ulointa kaistaa . Jos olis sininen taulu niin tilanne olis eri. Dennis Pasterstein kommentoinut näitä valkoisilla pohjilla olevia taxi/Bussikaistaopasteita. Kehä 2 jälkeen on länteenpäin ryhmittymiskaista oikealle , ns 3 kaistaosuus päättyy. Harva näitä hiffaa , valkoinen taulu kertoo autoilijoille että ns bussikaista missä pysäkki ”ajoradalla” . Ei nyt ihan simppeliä kertoo mutta logiikka tämä😂
Kuvassa näkyy oikealla kaistalla risteyksen jälkeen aivan asianmukainen bussikaistan merkki. Sen jälkeen on risteys ennen Olarin risteystä eli ryhmittyminen oikealle kääntymistä varten ei käy verukkeeksi. Sellaisesta Palsternakan kollegat voivat kirjoitella maksullisia paperinpaloja.
Epäselviä opasteita on varmasti ollut aina, mutta jos mennään ajassa taaksepäin vaikka 1980-luvulle, erilaisia suuria ramppikeskittymiä oli tieverkolla paljon vähemmän. Yksikaistaista T-risteystä on konstikkaampi viitoittaa täysin väärin. Bussikaistakin oli vielä tuntematon käsite.
Joo, huomasin ittekin ton dösäkyltin. Sinisellä pohjalla. Liikenteen kannalta huonoa kun henkilöautot joutuu vaihtaa kaistaa lyhyellä matkalla kun Olarin matkalla. Bussikaista lyhyt menee kehän ali rampin jälkeen josta kehä 2 pohjoiseen. Sanoisin että huonoa liikennesuunnittelua kun kaista jatkuu .
Ja bussikaistan merkki velvoittaa vaihtaa kaistaa
Aikoinaan tuossa kohdin päivittäin ajelleena pystyn hyvin samaistumaan arvoisaan blogistiin ja hänen huomioihinsa. Ylipäätään Espoon kaupunki rakentaa ja ylläpitää infraansa sellaisena palapelinä, jossa viereisiin paloihin sopii vain vahingossa.
Tuo paikannimien ailahtelu on myös varsin tunnusomaista Espoolle. Vanhat kylien, talojen ja torppien nimet ovat heittäneet hierarkiassa keskenään häränpyllyä ja sijoittuneet monesti naapurin maalle muuttuessaan kaupunginosan tai pienalueen nimeksi.
Blogistin maitsema Länsipää oli vielä miesmuisti sitten Olarsbyn kylän, joka lähes kokonaan kuului Gräsan ratsutilaan, länsiosa nykyisen Kuitinmäen pohjoisosissa. Gräsan itäpääksi kutsuttiin nykyisen Niittykummun paloaseman lähiseutuja. Olarsbyn kylä kattoi etelässä koko nykyisen Haukilahden.
Naapurikylä Kvisbacka (suom. Viispakka tai Kuitinmäki) alun perin Hvitsbacka eli Valkoisenmäki oli selkeästi pienempi. Sen alue oli Gräsanojan länsipuolella, mutta pääosin Jorvaksentien pohjoispuolella muodostaen nykyisen Kuitinmäen eteläosan. Kauppakeskus Iso Omena on pohjoisilta osiltaan Kvisbackan kylässä.
JK: Omat muistikuvani ulottuvat 1990-luvulle, ja niiden perusteella sanoisin, että kokonaisuutena viitoitus noista ajoista kylä parantunut: opasteet ovat nykyisin selkeämpiä ja johdonmukaisempia, ja niitä on ilmestynyt sellaisiin paikkoihin, joista ne aiemmin puututivat.
Satun vielä muistamaan, että nykyisessä Niittykummun ja Haukilahden liittymässä tienviitoissa luki pitkät ajat Olari ja Haukilahti. Olarilla ilmeisesti tarkoitettiin lähinnä nykyistä Niittykumpua. Seuraavassa lännempänä olevassa liittymässä taas viitoituskohteina olivat Nokkala ja Kauniainen. Nokkala ilmeisesti oli vain jokin pieni alue nykyisen Matinkylän rannalla, ja se vaihdettiin viitoissa melko pian Matinkylään. Sen sijaan Kauniaisten nimi pysyi sen liittymän viitoissa monta vuotta kauemminkin, kunnes se lopulta vaihdettiin Olariin. Kovin suoraa tieyhtyettä Kauniaisiin siitä ei tietenkään ollut, ennen kuin Kehä II vasta paljon myöhemmin valmistui. Viitoitettu reitti lienee kulkenut nykyistä Kokinkyläntietä pitkin Mankkaantielle ja sitä pitkin Turunväylän Kauniaisten liittymään ja edelleen Kauniaisiin.
Hyvin KLS muistaa.
Yleisillä teillä viitoitus oli ainakin risteäville yleisille teille. Tässä tapauksessa Tapiolan-Olarin paikallistieltä (myöh. tienro 11375) ristesi Westendin puistotie (11377) Haukilahden läpi Westendiin, Olarin-Kauniaisten maantie [osin paikallistie?] (11381) Kokinkylän kautta Mankkaalle [edelleen Kauniaisiin] sekä Matinkylän-Nokkalan paikallistie (mahd. nro ei muistissa) Nokkalan ja Nuottaniemen (oik. Nautaniemen) kautta Heinämäkeen.
Kuten kaikki lukijat muistavat, paikallistiet olivat yleisten teiden alempi luokka, missä kunta osallistui rahallisesti tienpitoon kantokykyluokkansa mukaan. Valtaosa näistä oli entisiä kunnan- tai kyläteitä, jotka otettiin valtion hoitoon 1950- ja 1960-luvuilla nippupäätöksillä ja katselmusmenettelyllä.
Kasvuseuduilla saatettiin myöhemminkin muuttaa yksityisteitä paikallisteiksi tai rakentaa kokonaan uusi paikallistie.
Nokkala oli aikoinaan Helsingistä lähteneen bussilinjan päätepysäkki ja muutoinkin tärkeä multimodaalihubi. Espoon keskinen saaristo (ml. Miessaaren linnake) käytti Nokkalan satamaa manneryhteytenään.
Kommentoijat näkyvät tuntevan entisiä kotinurkkiani varsin hyvin. Seutua halkoneesta tiestä on artikkeli Kilontie kymmenen vuoden takaa.
Aikoinaan olen kuluttanut neljännen luokan Olarin kansakoulussa, josta tehtiin vuonna 1977 Niittykummun koulu. Nykyistä Lystimäen ja eteläisen Olarin aluetta kutsuttiin ainakin 1950-1960-luvuilla Matinkyläksi. Jorvaksentien eteläpuolen alue oli Nokkala paitsi länsireuna Vapaaniemi. Mattbyn kartano kyllä oli tien eteläpuolella.
Aluerakentamisen villit vuodet laittoivat sitten nimistön uusiksi. Gräsan Länsipään nimeäminen Olariksi oli siten looginen veto, että alueen pohjoisosa jäi vanhan Olarsbyn maarekisterikylän sisään, Niittykummun ja Haukilahden ohella. Espoon kauppala halusi kutsua seutua Ruomelaksi alueen luoteiskolkan Romensbergetin mukaan, mikä aiheutti laajan suuttumuksen. Väki pelkäsi asuntojensa hinnan putoavan moisen ruman nimen takia.
Osa kuviota oli, että Kvisbackalla oli kaksi suomenkielistä nimeä Kuitinmäki ja Viispakka, eivätkä nämä kaksi olleet sama alue.
Ei muuten ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun Matinkylän sokkeloista käytiin pelastamassa sinne harhautuneita sukulaisia. Matinkylän viittojahan nuo olivat seuranneet tajuamatta, että ei enää asuttu Matinkylässä vaan Lystimäessä, vaikka minnekään ei ollut muutettu. Ja jotta asiat eivät olisi liian selviä, posti kulki taikasanalla "Niittykumpu".
Ja onhan tuolla edelleenkin kunnianarvoisa vallankumouksen suunnitteluhuoneisto, Matinkylän Pirtti. Pirtin kohdalta kulki tie Kilontien ja Jorvaksentien välillä. Siitä jäljellä palanen nimellä Piispankallio. Tuolloin tie tunnettin Sulperkantienä.
Tuon alueen asutuksen ja tiestön kehitykselle on ollut muutamia ratkaisevia tekijöitä. Torpparivapautus sai aikaan kohtuullisen aallon tilojen lohkomisille kylien kantataloista 1920-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä Jorvaksen maantie sivalsi Etelä-Espoon poikki muuttaen koko liikennejärjestelmän. Ja sitten 1940- ja 1950-luvuilla siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen osui noillekin main.
Loput muutokset, kuten Jorvaksentien muuttaminen Länsiväylä-nimiseksi moottoritieksi ja aluerakentaminen ynnä kaavoitus jne, menevät sitten urbanisoitumisen piikkiin. Näihin viimeksi mainittuihin saakka vanhat vuosisataiset kylänrajat isojaettuine taloineen ja kylän yhteisine teineen pitivät pintansa.
Kvisbackan maarekisterikylä (oikeastaan yksinäistalo) oli pitkät ajat Olarin maarekisterikylän Gräsan ratsutilan omistuksessa. Viimeinen Kvisbacka-niminen talouskeskus sijaitsi aikoinaan sillä Gräsanojan länsipuolisella mäellä, joka sittemmin jäi Kuitinmäentien (Merituulentien) ja siltä etelään haarautuneen Matinkylään johtavan paikallistien väliin. Mäestä on vielä rippeitä Kehä II:n eteläpään alla ja sen itäpuolisen rampin välissä. Hyvien liikenneyhteyksien äärellä siis edelleen.
Tuo blogistin aikalaisten Matinkyläksi nimeämä alue oli käytännössä kokonaan Kvisbackan kylän aluetta. Tuore asutus oli kasautunut Jorvaksentien ja Kilontien varrelle 1930-luvulta alkaen. Nimi lienee vain lainattu naapurista suomentaen. Nokkala oli Mattbyn kylän eteläosaan syntynyt asutuspalstoitettu alue jo aiemmin mainitun kylätien (sittemmin paikallistien) molemmin puolin. Iirislahden alue Mattbyn itäpuolella kuuluu Kvisbackan kylän maihin, mikä selittää sen jäämisen 1970-luvun aluerakentamisen kannalta turvaan.
Vapaaniemi oli jo 1930-luvulla Frisans med Kaitansin yksinäistalon kaakkoiskulman saama nimitys, vapaa käännös Frisuddenista eli friisiläisten niemestä. Frisansin päärakennus tuulimyllyineen purettiin 1970-luvulla Länsiväylän eteläpuolen kallioilta. Kivijalkoja löytyy edelleen heinien seasta. Vapaaniemi on muuten kadonnut historian lehdiltä, mutta Finnån rusthollinen toisella puolella sijaitsevan Mårtensbyn kylän maille perustettiin Espoon ensimmäinen kunnallinen oppikoulu eli Vapaaniemen yhteiskoulu, nykyään Kaitaan lukio. Sen koululehti on edelleen nimeltään Vapis. Kaitaan lukio muuten siirtyy jo ensi vuonna itään Matinkylän uuden uimahallin viereen kortteliin, johon kuuluu alueita Mattbyn, Kvisbackan, Olarsbyn ja Frisansin kylistä! Lukio muuttanee nimensä Matinkylän lukioksi.
Aiemmin ketjussa mainittiin Heinämäki, joka oli osa tuota Jorvaksentien varteen syntynyttä asutuskeskittymää. Eräs bussilinja Helsingistä ajoi nimenomaan Heinämäkeen, käsittääkseni päätepysäkki oli jo tuolloin lähellä Friisilän puhelinkeskusta, McDonaldsia, Friisilän valintaa jne millä kukin paikallinen sen tuntee. Siinä kohdin Kilontie jäi jo 1930-luvulla Jorvaksentien alle. Bussilinja 132 piti yllä tämän linjan perinteitä aina Länsimetron avaamiseen saakka. Yksi hauska yksityiskohta ympäristössä oli pitkä tiilinen sikalarakennus, joka säilyi aina 2010-luvulle saakka. Virallisesti sen nimi oli Sianjalostuskeskus, mutta huhujen mukaan se oli perustettu pitämään mm. Alkoholiliikkeen johtoporras siankyljessä pula-aikanakin. Viimeisinä vuosinaan sikalarakennuksessa toimi konevuokraamo.
Sulperkantie viittaa Solbergan tilaan, jonka talouskeskus oli Gräsan kartanon länsipuolella nykyisen Haltilanpuiston eteläpuolella. Tilan metsäpalsta sijaitsi nykyisten Iltatie-Iltapäiväntie-Päiväntaite-katujen molemmin puolin Kilontien ja Kvisbackan kyän pohjoisen rajan välissä eli juuri sillä kohdin, mihin Jorvaksentieltä tuo yhdystie kulki. Paljon parranpärinää viime vuosikymmeninä aiheuttanut maantiealueen lunastus Länsiväylän pohjoisreunalla on nykyään pyörätienä nimeltään Solberganraitti -- historian havinaa, sano.
Kansandemokraattista mieltä viljeltiin ja ehkäpä hieman kylvettiinkin naapuritila Björkbackan maista erotetulla palstalla. Björkbackan talouskeskus sijaitsi nykyisen Vuosikujan hujakoilla. Arvoisa blogisti saattanee vielä muistaa Björkbackan, Solbackan ja Solbergan tilojen rakennusten jäänteet -- onhan kansakoulukkaan kotimatka saattanut joskus käydä Gräsan kartanon taitse Lystimäkeen johtanutta kylätiestöä. Se reitti oli aina Kehä 2 rakentamiseen saakka oiva oikotie, jota pääsi autollakin.
Teksti alkaa olla sisällöltään enemmän turuilla kuin teillä, joten ehkä palaamme blogin vakiintuneesti syventyneisiin uriin.
Lähetä kommentti