Korkein oikeus ratkaisee

Korkeimmassa oikeudessa on ollut verraten vähän liikenteeseen liittyviä tapauksia. Kuluvan vuoden aikana on kuitenkin annettu kolme ennakkopäätöstä, joita on kiinnostavaa tutkia.

(Arkistokuvaa)

Valopylväs

15-vuotias oli päättänyt talvisena aamuyönä opetella auton ajamista. Hän oli varastanut auton, juristikielellä ottanut luvattomasti käyttöönsä toisen henkilön omistaman henkilöauton, ja lähtenyt ajelulle. Taidot eivät olleet riittäneet ja matka oli päättynyt lumihankeen katovalopylvään kautta. Reipas teinimme oli käräjäoikeudessa tuomittu nuorena henkilönä tehdyistä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

(Arkistokuvaa)

Jupakka kuitenkin jatkui. Vakuutusyhtiö vaati teiniltä korvausta valopylväästä, josta oli ajoneuvon liikennevakuutuksesta suoritettu korvaus sen omistajalle. Asiaa käsiteltiin kaikissa oikeusasteissa, ja vakuutusyhtiö hävisi niissä kaikissa. Perusteluna oli, että koska liikennevakuutuslain mukainen takautumisoikeus edellyttää, että ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai esinevahinko on aiheutettu vähintään törkeästä huolimattomuudesta, eikä tällaista ollut toteen näytetty.

Ne bis in idem

Henkilö oli kannabista käytettyään ajanut mopolla jalkakäytävällä. Poliisi oli tästä määrännyt liikennevirhemaksun.

(Arkistokuvaa)

Myöhemmin syyttäjä oli vaatinut rangaistusta liikennejuopumuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta. Syytetty vastusti syytettä sillä perusteella, että samasta tapahtumasta oli jo langetettu liikennevirhemaksu, eikä ne bis in idem ‑periaatteen mukaisesti samasta rikoksesta voida syyttää kahdesti. Syyttäjä esitti, että syyteoikeus on voimassa, koska liikennevirhemaksu oli poistettu tietojärjestelmästä.

Kuinkas sitten kävikään.

Syyttäjä voitti käräjäoikeudessa ja hovissa, mutta Korkein oikeus tutki asiaa tarkemmin. Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimusta käytiin lukemassa ja KKO päätyikin vahvistamaan se, että liikennevirhemaksu ei ole hallinnollinen seuraamus vaan rangaistus ja siten kuuluu ne bis in idem ‑kiellon soveltamisalaan.

Perussyynä jupakkaan oli poliisin sössintä.

Kun liikennevirhemaksu oli kirjoitettu, oli herännyt kannabisepäilys ja kuljettaja oli toimitettu verikokeeseen. Kun liikennevirhemaksu oli määrätty tieliikennelain vastaisesti, poliisi oli ryhtynyt toimenpiteisiin ja poistattanut maksun tietojärjestelmästä. Tässä oli ratkaiseva virhe: syyttäjä ja alemmat oikeusasteet olivat nähneet menettelyn asianmukaiseksi, mutta KKO lauselmassaan pitää täysin selvänä, että maksun poistaminen teknisestä järjestelmästä ei riitä, vaan poistamisesta pitää tehdä päätös lain mukaisessa järjestyksessä.

Näin ollen koska liikennevirhemaksusta ei ollut valitettu, se oli tullut lainvoimaiseksi 30 päivän kuluttua, ennen rattijuopumussyytteen nostamista. Niinpä siitä syntyi syytteen nostamisen este. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumottiin ja syytetty vapautettiin.

Ajokortti hyllyllä

Myös tässä tapauksessa kyse oli poliisin sössinnästä.

Henkilö oli joutunut kuuden viikon ajokieltoon keväällä 2019. Toisin kuin säädökset edellyttävät, poliisi ei ollut vaatinut häneltä ajokorttia pois. Kun ajokielto oli päättynyt, henkilö oli taas tarttunut rattiin. Helmikuussa 2020 hänet oli pysäytetty ja hänelle oli vaadittu rangaistusta ajo-oikeudetta ajamisesta.

(Arkistokuvaa)

Ajokorttilain mukaan ajo-oikeus ajokiellon jälkeen palautuu vasta, kun poliisi on palauttanut ajokortin. Henkilö vetosi erehdykseen, koska hän ei tunne käytäntöä eikä poliisi ole esittänyt hänelle vaatimusta ajokortin luovuttamisesta eikä lähettänyt päätöstä ajo-oikeuden menettämisestä.

Syyttetty hävisi käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että ajokorttilain säädös tapauksessa, jossa ajokorttia ei ole saatu poliisin haltuun, on niin epäselvä, että sen perusteella ei ketään voi tuomita. KKO teki päätöksen äänin 3-2 vähemmistöön jääneiden ollessa pitkähkön juridisen stoorin jälkeen sitä mieltä, että pykälät ovat ihan selkeitä ja paskat se mitään erehtyi, kyllä se tiesi tai olisi pitänyt tietää (vapaa suomennos).