Uuden tieliikennelain mukaisissa liikennemerkeissä paria poikkeusta lukuun ottamassa sivusta kuvattu kulkuneuvo on kulkemassa vasemmalle. Nämä pari poikkeusta ovat A3 jyrkkä mäki ja A7 varokaa mereen putoavia autoja.
Tästä pelisäännöstä puhdasoppisesti kiinni pitäminen on johtanut jossain määrin koomiseen tilanteeseen: Kaikki linja-autopysäkin merkit tulee siirtymäajan puitteissa vaihtaa peilikuvikseen.
Vuoden 1982 tieliikenneasetuksen mukaisissa merkeissä linja-autojen kulkusuunta oli oikealle. Tätä korostettiin liikennemerkkipiirustuksissa: Merkeissä linja-auton kulkusuunta on aina oikealle.
Vanhan tieliikennelain nojalla annetun tieliikenneasetuksen mukaiset merkit
Jako paikallisliikenteeseen ja kaukoliikenteeseen on lainsäädännössä tapahtuneiden muutosten takia kadonnut. Siksi on luonnollista, että joko sini- tai keltapohjainen merkki katoaa, ja sinipohjaisen kohtaloksi tuli katoaminen.
Vuonna 2020 voimaan tulleen tieliikennelain mukaan keltainen merkki on vanhan peilikuva. Lakiteksti ei asiaa kommentoi muuten kuin toteamalla, että merkin tulee näkyä kumpaankin suuntaan. Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä liikennemerkkien väreistä, rakenteesta ja mitoituksesta säädetään: Kaksipuolisessa merkissä ajoneuvon keula osoittaa molemmilla puolilla vasemmalle.
Uuden tieliikennelain mukainen merkki
No tämähän on helppoa ja halpaa: Käännettään pylvästä 180 astetta tai merkkiä pylväässä. Ehei, väyläviraston ohjeessa liikennemerkkien käytöstä maanteillä säädetään, että kiinnityssuunnan tulee olla maantiestä poispäin. Jos ei uutta merkkiä haluta tilata, ainakin täytyy porata uudet reiät kiinnikkeille.
Hieman lisäkomiikkaa syntyy sen pohtimisesta, mikä on linja-autopysäkin tarkoitus. Pääsääntöisesti tarkoitus on nousta auton tai poistua siitä. Täkäläisissä linja-autoissa on ovet oikealla puolella, eli sillä puolella, jota liikennemerkissä ei saa näyttää.
Merkin graafinen ulkoasu on muuttunut jonkin verran. Vanhoina aikoina ei käytetty reunanauhoja ja linja-autoissa oli ovetkin.
Hieman vanhempaa mallia
Vielä varhaisempina aikoina graafinen ohjeistuskin on ollut vähän sinne päin, mutta merkin tarkoituksesta ei ole tuolloinkaan voinut erehtyä.
Vielä vanhempaa mallia
3 kommenttia:
Kun pilkkua viilataan, niin viilataan huolella. Nuo kaksi mainittua eivät ole suinkaan ainoat. Jos kriteerinä olisi "sivusta kuvattu [i]moottoriajoneuvo[/i] on kulkemassa vasemmalle", niin artikkelissa todettu pitäisi paikkaansa. Tarkasteltaessa [i]kulkuneuvoja[/i] poikkeuksia on muutama lisää.
Merkistä B7 Väistämisvelvollisuus pyöräilijän tienylityspaikassa on alavariantti B7_2, jossa polkupyörä kulkee oikealle. Väylävirasto edelleen ohjeistaa käyttämään merkkiä siten, että pyörä on kulkemassa aina ajoradan suuntaan, aivan kuten suojatiemerkeissäkin. Merkissä H23 Kaksisuuntainen pyörätie puolestaan on aina (varsin loogisin perustein) polkupyörä sekä vasemmalle että oikealle.
Merkistä A25 Raitiovaunu ei ole mahdollista päätellä raitiovaunun kulkusuuntaa näin kahteen suuntaan ajettavien raitiovaunujen aikakautena. Vielä aikanaan Helsingissä taisi päteä "virroitin aina edessä" -sääntö (raitiovaunutietäjät korjatkoot tarvittaessa). Sama toistuu merkissä E3.3 Liityntäpysäköintipaikka, F18.3 Liityntäpysäköintiviitta, E11 Raitiovaunukaista ja E12 Raitiovaunukaista päättyy. Merkki E7 Raitiovaunupysäkki onkin kummallinen tapaus. Siinä raitiovaunun kuva on vastaava, kuin kahdessa ensin mainitussa, mutta Väylävirasto korostaa erikseen raitiovaunun kulkusuunnan olevan merkin molemmilla puolila vasemmalle – vaikkei sitä merkin kuvasta erotukaan.
Lisäksi voidaan pohtia, onko merkissä F55.3 Reitti ilman portaita esitetty pyörätuoli [i]kulkuneuvo[/i]. Onhan se liikkumisesteisten kulkemista helpottava apuneuvo. Tämä kysymys voitaisiin välittää edelleen filosofeille diskuteerattavaksi.
Tietyön ukko sentään lapioi uskollisena oikeanpuoleista ojanpenkkaa vaikka muuten kävellään aina vasemmalle. Takavetotaunus A13 ei tosin vielä tiedä kumpaan ojaan matka päättyy. Palvelukohteissa suunta on sama, paitsi hiihtohissillä mentäessä ja golfatessa.
Lähetä kommentti