Onhan siinä ramppia sun muuta, mutta liittymänä se on verraten tavanomainen: Se on kahdeksanramppinen täydellinen järjestelmäliittymä eli joka suunnasta pääsee jokaiseen muuhun suuntaan ja risteävää liikennettä ei ole. Lisäksi kompleksiin kuuluu paljon kevyen liikenteen väyliä ja sen läpi kulkee katuverkkoa.
Bing
Kuten usein on, nykypäivää on vaikea ymmärtää tuntematta histoaa. Pakila, aiemmalta nimityksetään Pakinkylä, oli aikaisemmin huvilayhdyskunta. Huvilatontteja ruvettiin lohkomaan vuonna 1906 ja vuonna 1908 alueesta tuli taajaväkinen yhdyskunta Helsingin maalaiskuntaan. Alue liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 ja tulloin virallistettiin nimi Pakila.
Nykyinen Länsi-Pakila muodostui kahdesta osasta, joiden väliin jäi metsäalue.
Maanmittauslaitos 1935
Metsäalueelle syntyi myöhemmin uusi tie, Muurimestarintie. Se oli myöhemmän Kehä I:n perusta. Nykyinen liittymä on sijoitettu Muurimestarintien ja 1930-luvulla rakennettun tuolloisen Hyryläntien risteykseen.
Kuten kartta näyttää, liittymä on saatu sovitetyksi varsin pieneen tilaan. Kuvassa on vuoden 1958 peruskartta, johon piirretty nykyinen liittymä oleellisilta osiltaan.
Maanmittauslaitos 1958
Kun Hyryläntie rakennettiin nelikaistaiseksi mooottoritieksi Käpylän ja Helsingin pitäjän kirkonkylän välille 1960-luvun lopulla, Muurimestarintien kohdalle rakennettiin eritasoliittymä. Liittymä kulkee tierekisterissä nimellä Pakinkylän eritasoliittymä, vaikka se on rakennettu yli 20 vuotta Pakila-nimen virallistamisen jälkeen.
Maanmittauslaitos 1967
1960-luvulla liittymäsillasta tehtiin kaukonäköisesti leveä, tulevan Kehä I:n varalta. Kehä ykkösestä ei kukaan vielä tuolloin puhunut mitään. Lännestä saapuva liikenne kääntyi pääosin uudelle Tuusulantielle: Muurimestarintie jatkui vain muutaman sadan metrin verran itään.
Helsingin kaupunki 1969
Liikennemäärät kasvoivat ja Kehä I valmistui 1970- ja 1980-luvun taitteessa. Ramppeihin oli lisätty kaistoja ja liittymiä kanavoitu. Siitä huolimatta liikennevalot katkoivat liikennevirtaa ja nykyisin niin tyypilliset Kehä I:n ruuhkat alkoivat.
Helsingin kaupunki 1988
1980-luvulta alkaen yksi kerrallaan muutettiin Kehä I:n keskiosasn tasoliittymistä eritasoliittymiksi. 1990-luvun loppupuolella oli Pakinkylän liittymän vuoro. Liittymä rakennettiin uudelleen ja työmaa oli valtaisa. Tila oli kortilla ja siksi uuden liittymän rampit ovat paikoitellen hyvinkin jyrkät. Pääsuuntiin syntyivät puolisuorat rampit ja liittymä kompaktiudestaan huolimatta toimii hyvin.
Se pieni erikoisuus liittymässä on, että idästä Kehä I:lta etelään kohti Helsinkiä vievä puolisuora ramppi erkanee vasemmalle.
3 kommenttia:
ei tämä ole mitenkään tavallisempi kuin Lahdenväylän ja Kehä I:n liittymä (joka oli siis 4. erikoisin liittymä tuon toisen tekstin mukaan)
Itään pohjoisesta kääntyvä äärimmäisen tiukka, oikeastaan ilman liittymäkaistaa rakennettu ramppi tulisi kyllä vetää puolisuoraksi, se on tiuhaan liikennöity ja onnettomuusaltis.
Joka tapauksessa, kirvoittaisiko mieltä kirjoittaa Suomen "moottorikaduista"? Siinä olisi laaja ja mielenkiintoinen aihe!
MM: Helsinki: Itäväylä, Laajasalontie, Vuotie (kehät on käsitelty), Hakaniemen silta (mielenkiintoista, että tuolloisen "Itäisen Moottoritien rakentaminen aloitettiin jo 1950 ja se vedettiin Herttoniemeen saakka jo 1957), Hämeenlinnanväylän "tuplaaminen" joka on jäänyt varsin hämärään, Hakamäentie.
Tampere: Hervannan Valtaväylä
Jyvöskylä: Rantaväylä
Rovaniemen läpikulku
Nämä olisivat hyvin mielenkiintoisia ja hustoriarikkaita kohteita ja valottaisivat aammoista liikennesuunnittelua! Myös Metsäläntielle Hämeenlinnanväylältä Helsinkiin menevä Metsäläntien liittymä tehtiin laajaksi, jotta saataisiin moottorikatu Malmille (ja Itäväylällä Viikintien valtava liittymäkokonaisuus)!
Plus Turun ohikulku ja sen vaiheet sekä jos sen keskustaa ohittavaa aikoinaan suunniteltua linjausta jos löytyy tietoa!
Sekä Hyväntuulentie Kotkassa.
Lähetä kommentti