Mutka sai olla paikallaan yli 40 vuotta ja vasta 2010-luvun tietöiden yhteydessä mutka oikaistiin. Mistä oli kyse?
Tuohon aikaan piirreltiin Helsingin seudulle uusia valta- ja moottoriteitä kovin moniin paikkoihin. Kehän mutkan ajatus oli, että siitä olisi Petikon joutomaiden kautta vedetty uusi kakkostien linjaus Vihdintielle Vantaan ja Espoon rajamaille.
Ehkä oli onni, että tämä suunnitelma ei toteutunut. 1940-luvulla rakennettu "Tannerintie" kulkee vaativan maaston lävitse ja se olisi pitänyt rakentaa täysin uudelleen.
Niinpä 1970-luvulla kakkostie sai kokonaan uuden linjauksen Vihdissä: Sen alku siirrettiin ykköstielle Palojärven liittymään 37 kilometrin päähän Helsingistä. Sieltä rakennettiin uusi valtatietasoinen tielinja Nummelan ja Vihdin kirkonkylän sivuitse Olkkalaan, jossa se yhtyi vanhaan tiehen. Helsingin ja Olkkalan välinen valtatie on nykyisin seututie 120.
Mutka poistettiin siinä yhteydessä, kun kehän ja kolmostien liittymä ties kuinka monennen kerran rakennettiin uudelleen. Paikalle syntyi uusi eritasoliittymä ja uusi kehäratakin halkoo vanhaa mutka. Kaarrehan tuossa toki on edelleenkin, mutta selvästi loivempana.
7 kommenttia:
Jaahas, tämä tiedonjyvänen paljastaakin syyn tuohon vt 2:n ja st 120:n liittymän (vanhaan) kanavointiin jonka panin merkille viime kesänä. Vt 2 on siis varhemmin tosiaankin jatkunut tuota st 120:n linjausta pitkin.
Kakkostien reitti Pohjois-Espoon läpi "Tannerin tietä" jäi itse asiassa varsin lyhyeksi, noin 15 vuoden mittaiseksi. Uusi Helsingin-Porin valtatie valmistui 1960-luvun alkuvuosina ja jo vuonna 1977 valmistui nykyinen linjaus.
Tämä case seututie 120 kertoo siitä, kuinka nopeasti tienrakentamisen standardit saattavat vanhentua. Tie suunniteltiin aivan eri maailmaan kuin mitä nopeasta autoistumisesta seurasi. Konalan ja Vihdin välillä ei ollut montakaan kelvollista ohituspaikkaa ja pitkät ylämäet olivat tuskallisia ajan raskaalle kalustolle.
Tuo muuten olisi kiinnostava aihe tutkia, mitkä ovat olleet tällaisia lyhytaikaiseksi jääneitä valtateitä mt 120 tapaan. Valtatie 4/5 Helsingistä Järvenpäähän jäi myös aika lyhytaikaiseksi, kun moottoritie rakennettiin korvaajaksi (tosin valtatien numero jäi vanhalle tielle sen jälkeenkin, mutta todellinen valtatiehän kulki moottoritietä...).
Tuosta Kehä III:n mutkasta on muuten lisää juttua ja kuvia kirjassani Kehä III:sta, jos aihe kiinnostaa: http://kellastupa.fi/
Tällaisia lyhyaikaisia valtatieosuuksia ei kovin paljon ole. Mieleeni tulee äkkiseltään kaksi:
Valtatie 9 käännettiin Kylmäkoskelta Toijalan suuntaan, kun kolmostien moottoritieversio rakennettiin. Parikymmenvuotias osuus Kylmäkoski-Lempäälä-Kulju muuttui seututieksi 190.
Valtatie 18 Vuokatti-Kuluntalahti rakennettiin uusiksi 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Jo 1970-luvulla valtatie kuitenkin reititettiin Nuasjärven eteläpuolelta, jolloin tuoreehko parannus jäi maantieksi 899. Tarkka ajankohta ei nyt juuri ole tiedossani. Kun sitten valtatie oikaistiin Eevalasta Juurikkalahteen Vuokatin eteläpuolelle, tieosuus Vuokatti-Eevala muuttui kantatieksi 76 oltuaan varsin lyhyen ajan valtatienä
Rakentamisaikaisia tilapäisiä juttuja on niitäkin. Esimerkiksi Nopon ja Tervamäen välinen kolmen kilometrin osuus nykyistä 130-tietä Hyvinkäällä, entistä kolmostietä, oli jonkin aikaa nelostietä: Uusi kolmostie ei vielä ollut valmiina, mutta tuo osuus oli. Nelostiehän kulki 1960-luvun alkupuolelle reittiä Helsinki-Hyrylä-Hyvinkää-Lammi-Padasjoki.
Sitten on tuo Salon ohikulkutie. Se oli ykköstienä noin 25 vuoden ajan.
Lyhyt pätkä on myös Itäväylän länsiosa Helsingissä, joka oli valtatietä 6/7 noin 15-20 vuotta, kunnes Porvoon moottoritie numeroitiin tieksi 7.
Tuo Nopon tapaus on kyllä aika jännä! Vuoden 1962 Maanteiden yleiskartassa tilanne on hassu, kun kolmostie on jo siirtynyt uudelle reitille mutta nelostie kulkee vielä vanhaa reittiä Hyvinkään kautta - eli tiet kulkevat tuon lyhyen välin yhdessä. Näin ollen siis sekä Jyväskylään että Tampereelle olisi kuljettu Hyvinkään kautta - mutta Tampereelle uutta tietä Nurmijärven kautta, Jyväskylään vanhaa Hyrylän kautta... :D
Tierakentamisen muuttuneet standardit kyllä näkyvät olemassa olevillakin valtateillä. Näitä ovat vaikkapa nelostien piiiitkät suorat ja varsin tiukat kaarteet Oulu-Jyväskylä -välillä. Moottoriliikennetiet ovat myös tavallaan sellaisia, vaikka on sanottu niiden suurimman ongelman olleen siinä, että ne rakennettiin kuten moottoritiet, mutta ilman toista ajorataa. Pohjantiellä Oulussa poistetaan meneillään olevassa remontissa näitä viimeisiä jäänteitä (lähinnä puuttelliset kiihdytyskaistat liittymissä). Leveäkaistatiet olivat myös aikansa suosiossa, mutta hyvä idea ei sitten oikein toiminut käytännössä.
Case Noppo näkyy vuoden 1960 peruskartassa, jossa myöhemmin moottoritien alle jäänyt tienpalanen on vain nelostietä: http://www.mattigronroos.fi/Tiet/Petsamo2014/Noppo-Nelostie.png
Meillä oli kotona Viatorin seinäkartta 1960-luvun alkupuolelta. Siinä oli tuo sama yhtä matkaa kulkenut kolmos- ja nelostie.
Nelostien Oulun eteläpuoleinen linjaus on pääosin peräisi 1930-luvulta, jolloin perusajatus oli, että tiet ovat kaarteiden yhdistämiä suoria. Tuolloin eritoten Pohjanmaalla tiemestarit tuntuivat kilpailevan sillä, kuka saa aikaiseksi pisimmän suoran. Tosin se taito puuttui, miten saada suoranpätkät nätisti liittymään toisiinsa. Ajoin uudenvuodenpäivänä Ouluun etelästä ja juuri nuo Pulkkilan-Limingan välin paikoitellen yllättävän tiukatkin mutkat peijakkaan liukkaalla tiellä olivat vähän rasittavia.
Nykyisin ajattelutapa on, että tiet ovat suorien yhdistämiä kaarteita. Siinäkin mentiin aluksi vähän överiksi, esimerkkinä vt9 Jyväskylä-Kuopio.
Niistä valtateistä alennetuista teistä vielä: Tampereen eteläinen sisääntulo, moottoritie, entinen valtatie 3, on nykyisin yhdystie 3495.
Lähetä kommentti