Kuinkas sitten kävikään?

Vuonna 1938 määritetty valta- ja kantateiden verkko perustui varsin pitkälti olemassa olevaan tieverkkoon ja se oli osin varsin vahvasti pohjois-etelä-orientoitunut. 1950-luvulla keskityttiin perusasioihin eli tieverkon uudelleenrakentamiseen edes jollain tavalla säädylliseen kuntoon. 1960-luku olikin sitten poikittaisteiden aikakautta.

Helsingin Sanomat julkaisi maaliskuussa 1963 kartan, joka esitti tuolloista poikittaisteiden rakentamissuunnitelmaa.




Kuinkas sitten kävikään? Katsotaan asiaa etelästä alkaen.

Yksi silmiinpistävä kohta on valkea aukko Järvi-Suomen kohdalla. Se johtuu siitä, että tuon suunnan poikittaisteiden verkko oli varsin hyvällä tolalla. Sehän oli rakentunut 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella suuntautumaan alueen ykköskaupunkiin, Viipuriin. Vanja vei Viipurin, mutta sentään jätti Suomen puolen tieverkon suomalaisille.

Turku-Forssa-Hämeenlinna-reitti, valtatie 10, rakennettiin uudelleen 1960-luvun alussa. Tie ulottuu Hämeenlinnan itäpuolelle Tuulokseen, jossa se liittyy valtatiehen 12.

Turku-Loimaa-Valkeakoski rakennettiin valtatieksi 9, mutta Valkeakosken sijaan Lempäälään, jossa se yhtyi kolmostiehen. Nykyisin liitoskohta on Toijalassa Konhonvuolteen silloilla, joista erkanee myös seututie 304 Valkeakoskelle.

Turku-Huittinen-Tampere-Jyväskylä oli alun perin ysitie Jämsään asti ja siitä nelostie Jyväskylään. Ysitien saatua uuden reitin osuus Turusta Nokialle sai numeron 41. Nokian ja Huittisten välinen tie on nykyisin valtatie 12. Tampereelta Orivedelle tehtiin kokonaan uusi tie; vanha kulki Kangasalan kautta. Valtatien 9 numerointi jatkettiin 1970-luvun alussa Kuopioon Jyväskylän-Kuopion tien valmistuttua ja nykyisin tie jatkuu Venäjän rajalle Niiralaan.

Rauman-Huittisten tie tehtiin kantatieksi 42 ja 1990-luvun reformissa siitä tehtiin valtatie 12.

Porin-Nokian tie on varsin suora ja kantaa valtatien 11 numeroa. Siitä Mouhijärven Häijäältä kulkee seututie 249 Hämeenkyröön, mutta siitä eteenpäin Pirkanmaan metsien läpi Kuruun, Ruovedelle ja Keuruulle ei yhtenäistä tietä ole rakennettu.

Sen sijaan Porista Parkanon kautta Jyväskylään ja edelleen Varkauteen kulkeva poikittaistie rakennettiin. Se oli numeroltaan 65. Kun viimein oli valmiina yhteys Porista Joensuuhun asti, tiet 65 ja Varkauden-Joensuun kantatie 70 yhdistettiin valtatieksi 23.

Kaskisista ja Vaasasta Saarijärvelle piirretyt väylät eivät ole sellaisinaan toteutuneet. Kaskisten-Kauhajoen tie linjattiin Kurikkaan, Seinäjoelle, Lapualle, Härmään ja edelleen Uuteenkaarlepyyhyn ja se sai numeron 67. Seinäjoki-Uusikaarlepyy on nykyisin valtatie 19. Kauhajoelta Alavudelle kuljetaan jo 1860-luvun nälkävuosien työllisyystöinä rakennettua Tokerotietä, jonka luokitukseltaan on seututie 672.

Vaasasta Ylistaroon oli valtatie 16, joka joutui luovuttamaan numeronsa koomiselle "valtatielle" 18, joka kulkee Seinäjoelta Alavudelle ja Ähtäriin, mutta sieltä Saarijärven sijaan Multian kautta Petäjävedelle, jossa se yhtyy valtatiehen 23. Vaasan ja Jyväskylän välinen liikenne kulkee edelleen pääosin parempikuntoista reittiä teitä 13 ja 16 Saarijärven, Kyyjärven ja Lapuan kautta.

Seinäjoen-Kuortaneen-Lehtimäen tie 697 kulkee jokseenkin suorana. Numerointi jatkuu Soinin kautta Karstulaan, mutta tie on vähemmän upeaa. Pahat kielet kertovat, että Seinäjoen ja Lehtimäen välinen osuus on olemassa, koska Kekkosen kaveri Eino Uusitalo vaikutti Lehtimäellä. Tieto on ainakin osin perätön, koska vuoden 1938 kartta kertoo, että Seinäjoen ja Kuortaneen välinen osuus olisi tuolloin ollut ainakin suunnitteilla, Uusitalon ollessa 14-vuotias.

Vaasan-Kyyjärven valtatie 16 päättyy Kyyjärvellä valtatiehen 13. Kyyjärven-Viitasaaren-Kuopion reitti on rakennettu; se on kantatie 77.

Kokkola-Pihtipudas-Pielavesi-tietä ei ole rakennettu. Sen sijaan Kokkola-Kajaani-Kuhmo-yhteys on. Kokkola-Kajaani rakennettiin kantatieksi 85 ja se on nykyisin valtatie 28. Kajaanista Kuhmoon kuljetaan kuutostiestä haarautuvaa kantatietä 76. Valtatie 28 on maan hiljaisia: Valtavia suoalueita halkovan tien keskivuorokausiliikenne on alhaisimmillaan runsaat 800 ajoneuvoa; sellaiset vajaat sadasosa kehäykkösen liikenteestä Pirkkolan kohdalla.

Nivala-Iisalmi on osa nykyistä valtatietä 27 Iisalmi-Kalajoki; valmistuessaan kantatietä 87.

Oulu-Kajaani oli aikoinaan kantatie 77, mutta uuden tien valmistuttua valtatie 22. Toinen Oulusta itärajan suuntaan kulkeva tie on valtatie 20 Kuusamoon.

Kemi-Rovaniemi on edelleenkin nelostienä, joskin 1960-luvun alun jälkeen uudelleen rakennettuna. Osa vanhasta tiestä on jäänyt voimalaitosten ja niiden patoaltaiden alle. Rovaniemeltä Kemijärvellä on kantatie 82, entinen 80.