Eteläpohjalaisessa kaupungissa, siellä mistä Juha Mieto on kotoisin, kohtaavat valtatie 3 ja Etelä-Pohjanmaan tärkeä poikittaisväylä, Kaskisten ja Seinäjoen välinen kantatie 67. Tiet kulkevat jonkin matkan yhtä matkaa.
Vastikään valmistui uusi liikennejärjestely, jossa teiden eteläistä risteystä siirrettiin kilometrin verran kohti Tamperetta ja samalla kaksi aiempaa yhteyttä kolmostielle katkaistiin.
Muokatut tiejärjestelyt. Katkoviivoin kantatie 67:n uusi linjaus
Paikan päällä ei ole uusia järjestelyitä pelkästään kiitelty. Eteläpohjalaisen suorasukaiseen tapaan on nettikeskusteluissa moitittu niin valtatien liittymää kuin sitä lähellä olevaa liikenneympyrää: ensimmäistä kapasiteetin vähäisyydestä ja jälkimmäistä pitkien ajoneuvoyhdistelmien vaikeuksista.
Valtatien ja kantatien suunnitelmissa oli useita vaihtoehtoja, komioita kuten Etelä-Pohjanmaalla kuuluu olla. Kävi kuitenkin niin, että ei tullut eritasoliittymää, eikä tullut liikenneympyrääkään, vaan tuli mallia halpa. Ja halpahan on usein huono.
Huonous näkyy muun muassa siten, että kantatien suunnasta risteykseen on vain yksi kaista. Kun vasemmalle ei pääse kääntymään, ei pääse oikeallekaan. Eihän niissä vanhoissakaan ollut, mutta kun niitä oli kaksi, toisesta mentiin Vaasaan ja Seinäjoelle ja toisesta Tampereen suuntaan.
Mutta miksi tieinsinööri itkee?
Alueen kehittämissuunnitelmassa keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu kolmostien nopeusrajoituksen nostaminen 60 km/h:sta 80:een. Pääteiden risteyksessä on kuitenkin sen avaamisen jälkeen muutamassa viikossa tapahtunut neljä samanlaista onnettomuutta: Tampereen suunnasta kolmostieltä on käännytty vasemmalle vastaan tulevan liikenteen eteen. Niinpä nyt ELY-keskus on hätäratkaisuna päättänyt asettaa risteykseen 60:n rajoituksen, "toistaiseksi".
Risteyksessä sinänsä ei ole mitään kovin ihmeelllistä. Kolmostiellä on vasemmalle kantatielle kääntyville oma ryhmityskaista ja toisesta suunnasta tultaessa oma ramppinsa. Risteys on periaatteessa samanlainen kuin Jalasjärvellä kolmostien ja valtatien 19 risteys, joka sekin on tavattu onnettomuusherkäksi.
Onnettomuusherkkä risteys. Tampereelle oikealle, Vaasaan ja Seinäjoelle vasemmalle ja Kaskisiin alas
Tieinsinöörin kyyneliä lisäävät paikallisen pelastuslaitoksen kommentit, joiden mukaan risteys on ahdas tehdä pelastustoimia, eikä sille ole minkäänlaista kiertotietä. Kas kun ne vanhat luontevan kiertotien tarjonneet risteykset poistettiin. Pelastuslaitos harvemmin arvostelee toisen viranomaisen tekemisiä, eli kyynelten vuodattamiseen on aivan syynsä.
3 kommenttia:
Risteysonnettomuudet voidaan laittaa uudessa risteyksessä osin tienkäyttäjien kokemattomuuden piikkiin. Onnettomuudethan ovat olleet kaikki samantyyppisiä, eli Kurikan suuntaan kääntyvä ajoneuvo on kääntynyt valtatiellä Vaasan suunnasta tuleen auton eteen.
Tampereen suunnasta tultaessa risteyksen jälkeen on pohjalaisittain katsottuna iso mäki, jolloin Vaasan suunnasta tulevia autoja ei voi havaita kovinkaan kaukaa. Jos on vilkaissut vastaantulevaa liikennettä 100-200 m ennen käännöstä, ehtii mäen takaa 80 km/h ajava auto hyvin risteykseen asti. Teoreettisesti mitat täyttävät kriteerit, mutta autoilija on toimii yllättävän monesti toisin, kuin on kalkuloitu.
Tästä risteyksessä on edellisten "marinoiden" lisäksi yksi hankaluus. Suunnitelmakuvassa näkyvä ryhmittymiskaistaa kt67:lta vt3:lle Tampereen suuntaan kääntyvillle ei todellisuudessa rakennettu. Tämä aiheuttaa sen, että ruuhka-aikoina parin yhdistelmäajoneuvon odottaessa kääntymismahdollisuutta vt3:lle jono saattaa yltää liikenneympyrään saakka. Kuulin, että perusteluna tuon kaistan poisjättämiseen oli se, että risteyksestä voi ajaa läpi 80 km/h. Olisikin mielenkiintoista tietää, pitääkö väite paikkansa vai rakennetaanko jossain päin Suomea suunnitelman kaltaisia liittymiä, joissa nopeutta ei ole tarvinnut risteysalueella laskea tai liikennevaloja lisätä.
Surkuhupaisinta on se, että osa Kauhajoelta ja kauempaa Seinäjoen ja Kokkolan suuntaan kulkevasta henkilöautoliikenteestä sekä raskaasta liikenteestä on siirtynyt käyttämään "Tokerotietä" st 672:sta, jottei tarvitse kulkea Kurikan ympyrän ja risteyksen kautta. Ken on Tokerotietä varsinkin talvella ajanut, voisi todeta ainakin sen olevan liikenneturvallisuuden kannalta onnettomuusaltis.
Meillä on myös sanonta, "priimaa pakkaa tulemahan vaikka tavallista yritetähän". Tähän kokonaisuuteen se ei aivan sovi. Ja kun otit puheeksi Jalasjärven vt3/vt19 risteyksen: siihen on viimein saatu suunniteltua valmiiksi "puolieritasoliittymä", jolla vt19:ltä tulileva liikenne ohjataan vt3:n ali näin saadaan risteyksen liikenteestä sujuvampi ja risteyksestä turvallisempi.
No, Limingassa on 8/86:n liittymä, jossa nopeutta ei ole pudotettu 80:sta. Kyseinen risteys on kyllä malliesimerkki siitä miten vähällä valta/kantatien risteyksen voi rakentaa. Ennen toissakesäistä "upgreidausta" ainoa lisä T-risteykseen oli valtatien Raahensuuntaan rakennettu levennys, etteivät kantatielle kääntyvät sentään tuki risteystä.
Parannetussa mallissa saatiin portaalit ja kantatielle kääntyville oma ryhmityskaista.
Niin, tiedän. Risteys on näennäisesti keskellä ei mitään, mutta yllättävän liikennöity kuitenkin. Muodostaahan 86 varsin suositun rinnakkaisyhteyden 8-tielle. Ei kameroita eikä ärsyttäviä 80/60-rajoitusalueita. Sujuva vaihtoehto siis.
Tuossa kysymyksessä "rakennetaanko jossain päin Suomea suunnitelman kaltaisia liittymiä, joissa nopeutta ei ole tarvinnut risteysalueella laskea tai liikennevaloja lisätä" jäi vähän auki, mitä tarkoitetaan suunnitelman kaltaisella liittymällä. Ehkä a) valta- ja/tai kantateiden keskinäisiä risteyksiä, b) kanavoituja sellaisia vai c) yleensä kanavoituja tai d) jotain muuta.
Taitaa olla niin, että aika iso osa pääteiden risteyksistä on sellaisia tasoliitymiä, jossa nopeusrajoitusta ei ole ole alle 80:n pudotettu ainakaan päätien puolella. Näitä ovat muun muassa vt12/kt44 Kiikassa, vt12/kt57 Pälkäneellä, vt10/kt54 Tammelassa, vt2/vt12 Huittisilla, vt13/vt15 Ristiinassa ja vt3/vt23 Parkanossa, muutama mainitakseni.
Lähetä kommentti