Maksullisuus ei yleensä ulotu suurten kaupunkien läheisyyteen. Siellä on katsottu liikenteen ohjaaminen moottoriteille tärkeämmäksi sujuvuuden kannalta kuin maksujen kerääminen. Tältä osin strategia on päinvastainen kuin esimerkiksi Tukholmassa.
Ranskalaisen maksumoottoritien yksi silmiinpistävä ominaisuus on pitkät liittymävälit, joskus kymmeniäkin kilometrejä. Tiet on siis selvästi suunniteltu pitkän matkan liikennettä varten.
Tiemaksutekniikoita on kaksi: Eritoten etelässä tiellä on silloin tällöin, verraten usein, tiemaksupisteitä. Muualla maksuvelvoite alkaa tielle ajettaessa ja lasku lankeaa poistuttaessa ajetun matkan mukaan. Mitä vähemmän on liittymiä, sen vähemmän on kuluja tuottavia maksuasemia.
Varsin tyypillinen liittymän konstruktio on moottoritiellä oleva trumpettiliittymä, joka liittyy T-risteyksenä tai liikenneympyrän kautta poikittaistiehen. Liittymätiessä on maksuasema, joka yleensä palvelee kumpaakin suuntaa.
Perusmallin liittymä
Joissakin olosuhteissa tilankäyttö edellyttää luovempia ratkaisuja.
Jos risteävät tiet kuuluvat eri firmojen huolehdittavaksi, siirtyminen tieltä toiselle saattaa kulkea maksupisteen kautta
Kahden maksutien risteys
Taajamien lähettyvillä liityntä alempaan tieverkkoon voi olla hyvinkin monimutkainen.
Kahden alemman tien eritasoliittymästä moottoritielle
Vilkkailla seuduilla on myös järjestelyä, jossa yhdessä liittymässä on kaksi maksupistettä.
Kahden maksupisteen puolineliapila. Lännestä lounaaseen kuljettaessa pitää ajaa liikenneympyrän kautta.
Sitten, kun kahden moottoritien liittymän yhteyteen rakennetaan yhteys alempaan tieverkkoon, voidaan päästä hienoihin spagetteihin.
A11- ja A28-teiden liittymä Le Mans'n pohjoispuolella
Ylläolevan spagetin maksuasema
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti