Mutkittelevaa tietä
Bambergin ja Bayreuthin välinen osuus oli mukana alkuperäisessä vuoden 1937 moottoritieohjelmassa. Sota kuitenkin muutti prioriteetteja ja tieosuus rakennettiin kaksikaistaiseksi. Moottoritie oli valmiina vasta vuonna 1970. Nykymittapuissa tie on melko vanhanaikainen mutkiensa ja mäkiensä takia; suurin nousu on lähes 6 %. Pientareetkin ovat paikoin melko olemattoman levyiset.
Thurnaun itäpuolella varsin harmittoman näköisessä maisemassa piilee iso ongelma: Tie liukuu mäen rinnettä alaspäin. 2000-luvun alussa rinnettä stabiloitiin, mutta nykyisin se taas liikkuu turhan paljon, suurimmillaan lähes 30 cm vuodessa.
Ollaan Nürnbergin seudulla, sillä jota eräs itävaltalaissyntyinen korpraali aikoinaan piti sinä Oikeana Saksana.
Tässäkö meillä vaikea ongelma? Kyllä!
Perussyy on se, että tie on rakennettu epäkelpoon kallioperään. Toisin kuin Suomessa, jossa graniittiseen peruskallioon saa ankkuroiduksi periaatteessa mitä vain, saksalainen kallio on nuorempia kivilajeja ja graniittiin verrattuna kuin vertaisi terästä styroksiin. No, ehkä vähän karrikoiden.
Tie on rakennettu muodostuneen sorapatjan varaan, jonka alla on fossiilista kiveä, siis osapuilleen luumurskaa. Tämän seassa on toisistaan irrallisia hiekkakivijärkäleitä. Näiden alla on rapautumiskerros ja sen alla eri-ikäisiä savikivikerroksia ja vasta yli sadan metrin syvyydessä on hiekkakiveä. Tällaiseen rinteeseen laitettua tietä ei saa kunnolla perustetuksi mitenkään sivusiirtymän estämiseksi.
Moneen kertaan rakennettua pengertä
Ratkaisu tulee olemaan se, että tässä rinnekohdassa joudutaan tie rakentamaan uudelleen uuteen paikkaan. Uusi paikka on kukkulan tasainen laki parisataa metriä pohjoisempana; siis pois rinteestä.
Vanhan ja uuden tien paikka poikkileikkauksessa
1 kommentti:
Sitä ei täällä Suomesssa tule ajatelleeksi mimmoisia ongelmia maaperän kanssa voi olla muualla maailmassa.
Lähetä kommentti