Tattarisoppaa

Mitä useampi kokki, sen sakeampi soppa, kuuluu vanhan kansan viisaus.

Nelostien ensimmäisten kilometrien matkalla Helsingissä on suunnittelun ja rakentamisen kannalta vaativa kohta Kehä I:n ja Porvoonväylän liittymien välissä.

Tie ylittää "pohjattoman" Tattarisuon, jossa on kalliota vasta kymmenien metrien syvyydessä. Tie valmistui vuonna 1970 ja tuolloin suon ylitysmenetelmäksi valikoitui silta. Moni ei tiedäkään, että kyse on sillasta, koska se naamioitiin tiepenkereeksi. Penkereen reunoilla näkyvät matalat pilarit antavat osviittaa salaisuudesta. Silta on pinta-alaltaan suuri, nykyisinkin Suomen kakkonen Heinolan Tähtiniemen sillan jälkeen.

Rakentamispäätökset olivat aikanaan onnistuneita ja kauaskantoisia. Helsingin kaupunki edellytti, että tie rakennetaan alusta alkaen kuusikaistaiseksi. Lisäksi Kivikon liittymä, josta myöhemmin tuli Kehä I:n liittymä, tehtiin usealla puolisuoralla rampilla varustetuksi spagetiksi neliapilan sijaan. Jo tuolloin tunnettiin neliapilan liikenteelliset heikkoudet. Ratkaisut ovat kantaneet varsin hyvin 50 vuoden aikana tapahtuneen kehityksen.

Toisaalta siltaratkaisu tekee moottoritien leventämisen vaikeaksi.

ELY-keskus on laatinut yleissuunnitelmaa sen pullonkaulan poistamiseksi, että Lahdenväylälle pohjoiseen Kehältä kääntyvä liikenne ohjataan kahdesta suunnasta yhtymään yksikaistaiselle rampille, jonka päästä pitää varsin lyhyellä matkalla päästä yhden moottoritiekaistan ylitse, jos mieli halajaa Porvoon sijasta Lahden suuntaan. Kivikon liittymän ja Porvoonväylän haaran (Tattariharjun liittymä) välinen osuus on turhan lyhyt sekoittumisalueeksi nykyvolyymeillä.

ELY-keskuksen ratkaisu on ohjata Kehältä idästä kohti Lahtea kulkeva liikenne omalle rampilleen, joka yhtyisi Lahdenväylään vasta Tattariharjun pohjoispuolella. Samaan käytävään saataisiin mahtumaan Kivikonlaidan ja Jakomäen yhdistävä katu. Lisäksi Lahden suunnasta Kehälle kulkevalle liikenteelle tehtäisiin uusi Tattariharjun pohjoispuolella erkaneva ramppi, jotta Tattariharjun ja Kivikon liittymien välinen liikennevirtojen sekoittuminen vähenisi.


ELY-keskuksen suunnitelma

Yleissuunnitelman ramppiratkaisu on periaatteeltaan sama kuin jo 1960-luvun tiesuunnitelmassa esitetty, joka kuitenkin tuolloin jäi toteuttamatta.

Keittiöön on kuitenkin ilmestynyt toinen kokki. Helsingin kaupungin strategia Malmin lentokentän tuhoamiseksi on edennyt asemakaavan asteelle. Kaupunki suunnittelee liittymien väliin uutta Tattarisillan liittymää lentoaseman alueen liikenteen hoitamiseksi, eli tunnustaa autoliikenteen olemassaolon jatkossakin.


Helsingin kaupungin suunnitelma; jäljempänä mainittu puistosilta mustalla

Asiassa on se mielenkiintoinen seikka, että Liikennevirasto ei ykköstiellä suostunut Espoon kaupungin vaatimukseen rakentaa Kehä I:n ja Nihtisillan liittymien väliin täydellistä Turvesolmun liittymää, koska liittymät olisivat liian lähellä toisiaan. Lahdentiellä liittymien välimatka ei ole kuin kolmannes siitä, mitä se on Espoossa. Olisi yllättävää, jos tästä ei syntyisi kevyttä kädenvääntöä.

Helsingin kaupungin suunnitelmaan sisältyy lisäksi "puistosilta" Lahdenväylän yli "tukemaan alueen ekologisia yhteyksiä". Suunnitelman kustannusarvio on 46 miljoonaa, josta Tattarisillan osuus 30 miljoonaa ja puistosillan 11 miljoonaa. Tattarisuo ei ole 50 vuodessa kuivunut, eli kaikkien uusien väylien rakentaminen edellyttää varsin jykeviä perustuksia.


Puistosillan ekologiset yhteydet

Soppa syntyy siitä, että kaupunki ja ELY-keskus ilmeisesti hädin tuskin tunnistavat toistensa olemassaolon. Kaupungin asemakaavasuunnitelma mainitsee ELY-keskuksen yleissuunnitelman lähdemateriaalina ja yleissuunnitelmassa mainitaan, että tiesuunnitelman laadinta odottaa kaupungin ratkaisuja. ELY-keskus lisää, että rakentamiseen ryhtymisestä ei ole mitään päätöksiä.

Tahojen suunnitelmat yhdistettynä tuloksena voisi olla jotain alla olevan kuvan mukaista. Liikennevirtojen kanavointi edellyttää varsin paljon siltoja ja saattaakin olla, että kustannusarviolle käy kuin länsimetrossa: toteutuma on lähellä lukua, kun kerrotaan poliitikoille syötetty täkysumma luvulla pii.


Ajatus suunnitelmien yhdistämiseksi

Lisämausteena on se, että asiassa saattaa vielä seurata kaupungin jäsentenväliset: Suunnitelma vaarantaa kaupungin rakennusviraston ei hirveän kauan sitten kallioon louhimat hiekkasiilot. Toinen haaste on, että tila moottoritien ja sitä reunustavien teollisuuskiinteistöjen välillä on varsin ahdas useiden rinnakkaisten ramppien rakentamiseen. Kolmas odotettavissa oleva mauste ovat valtion ja Helsingin väliset neuvottelut suunnitelmien yhdistämisestä ja kustannusjaosta. Kumpikin osapuoli tunnetaan joustavana ja neuvotteluhenkisenä kuin metri ratakiskoa.