Optimointia

Transport Policy -nimisen tieteellisen julkaisun kuluvan vuoden maaliskuun numerossa julkaistaan Adam Millard-Ballin (associate professor, University of California, Santa Cruz) artikkeli "The autonomous vehicle parking problem". Artikkeli avaa mielenkiintoisia ajatuskulkuja, jotka todistavat että automaattisesti liikkuvat autot toteutuessaan ovat paljon suurempi murros kuin vain se, että ajettaessa voidaan lukea Hesaria.

Perusajatus on se, että toisin kuin perinteisessä mallissa, automaattiohjatun auton ja sen kuljettajan tiet voivat erota toisistaan. Auton voi esimerkiksi komentaa palaamaan kotiin.

Automaattiohjauksen takana on monimutkainen ohjausjärjestelmä, joka tähtää onnettomuuksien ja vahinkojen välttämiseen sekä muun muassa kustannusten optimointiin.





Artikkelin keskeinen lähtökohta on havainto, että pikkuhiljaa ajaminen sähköautolla on halvempaa kuin pysäköinti suurkaupungeissa. Tämän pohjalta on rakennettu peliteoreettinen simulointimalli, jolla pyritään mallintamaan autojen käyttäytymistä muuttuneessa ympäristössä. Tutkimustyön malli sijoittuu San Franciscoon, jossa olosuhteet ovat jossain määrin verrattavissa Helsinkiin. SF:n ydinalueilla pysäköinti on vain vähän halvempaa kuin Helsingissä.

Eli mitä tapahtuu, kun auton kuljettaja poistuu autostaan vaikkapa toimistonsa ovella ja pyytää sen tulemaan takaisin vaikkapa neljän tunnin kuluttua?

Jos koti on lähellä tai autolle varattu kiinteän hintainen pysäköintipaikka (joiden pysäköinnin rajakustannus on nolla), auto lähtee todennäköisesti ajamaan sinne.

Sen sijaan, jos auton tulisi päästä pysäköimään jonnekin, lopputulos onkin yllättävä: Sen sijaan että auto etsisi itselleen pysäköintipaikan, se jää kiertämään korttelia, koska se on oleellisesti halvempaa kuin pysäköinti. Jos se löytää aikarajoitetun maksuttoman paikan, se jää siihen rajoituksen ajaksi ja lähtee sitten etsimään uutta paikkaa. Tämä kaikki helposti johtaa siihen, että liikkeellä olevien autojen määrä kasvaa reippaasti ja kaupungin ruuhkaisuus lisääntyy vastaavasti. Toinen seuraus on se, että pysäköintimaksut jäävät kunnanisiltä saamatta.

Mikä ratkaisuksi? Artikkeli toteaa, että tarpeetonta korttelirallia on vaikeaa kieltääkään. Tarpeettomuuden tunnistaminen on vaikeaa, samoin kuin sen kriteerien määrittäminen: Autohan voi olla vaikkapa matkalla noutamaan pakettia jostain.

Tutkija hakee ratkaisua ruuhkamaksumalleista, jotka eivät rahasta pysäköinnistä, vaan kaupunkialueelle saapumisesta ja siellä liikkumisesta; joko aika- tai matkaperustaisesti tai sekä että.