Muun muassa Helsinkiin suunniteltiin toinen toistaan hienompia moottoritiejärjestelyjä tunnetun Smith-Polvinen-suunnitelman rinnalla.
Yhteistä näille suunnitelmille oli, että valtaosa niistä jäi toteuttamatta.
Yksi näistä oli suunnitelma uudeksi Turun ja Paraisten väliseksi tieksi Kakskerran kautta. Suunnittelutoimikunta näki ongelmalliseksi sen, että Paraisille on vain yksi tie.
Ehdotus uudeksi Turun ja Paraisten väliseksi tieksi
Karttaharjoituksia on helppo tehdä, mutta realiteeteilla on tapana lyödä takaisin.
Kakskerran reitin tiellä on Vapparinselkä, jonka ylittäminen olisi edellyttänyt kilometrin mittaista siltaa tai vaihtoehtoisesti kahta yhteispituudeltaan lähes kilometrin mittaista. Ehdotus tuotiin julki vuonna 1967, vain neljä vuotta sen jälkeen kuin Kaarinan ja Paraisten väliin oli valmistunut komea Kirjalansalmen riippusilta.
Niin siinä sitten kävi, että tämäkin suunnitelma jäi jonnekin pölyttymään. Kakskerran ja Paraisten välillä ei edelleenkään ole siltaa.
5 kommenttia:
Onhan näitä yhden yhteyden varassa olevia muitakin. Raippaluoto tulee ensinnä mieleen, ja Hailuoto. Ja eikös itärajalla ole joku taajamakin ihan vain yhden tieyhteyden päässä?
Ajankuvaa, ajankuvaa...
Turun kaupunkiseudun tieverkkosuunnilmassa vuodelta 1967 esitettiin, että Turun ja Paraisten välille tarvitaan kaksi moottoritietä.
Hailuodon ja Raippaluodon Paraisista erottaa sekä asukasluku että se, että tuohon aikaan Paraisilla oli raskasta teollisuutta ja Ruotsin autolauttojen lähtösatama.
Väyläviraston julkaisemien liikennemääräkarttojen mukaan seututien 180 liikennemäärä Kuusistonsalmen kohdalla oli vuonna 2017 keskimäärin lähes 15000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja Paraisten keskustaan asti koko ajan yli 10000, jotka ovat tavalliselle kaksikaistaiselle maantielle jo aika isoja (joskaan eivät mitenkään ainutkertaisia) liikennemääriä. Raippaluodossa ja Hailuodossa vastaavat liikennemäärät ovat noin 2700 ja 650 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Vaikka kaksi moottoritietä kuulostaakin varsinkin nykyaikana pahasti yliampuvalta suunnitelmalta, komppaan Mattia siinä, että huomattavasti enemmän Paraisten toiselle sillalle on (ollut) perusteita kuin vastaaville suunnitelmille Raippaluodossa tai Hailuodossa.
Kausittaiset vaihtelut lienevät tosin melko suuria kaikilla mainituilla teillä: esim. Hailuodossa aurinkoisena kesäpäivänä voi lauttaa joutua odottamaan tuntikausia, kun taas talvellla lautoilla on yleensä hyvin tilaa, vaikka jäätie ei olisikaan auki. En silti ihan heti pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa lähivuosina (ehkä) rakennettava kiinteä yhteys ei riittäisi vaan tarvittaisiin toinen.
Totta, Raippaluoto ja Hailuoto ovat pienempiä, mutta kuitenkin periaate on sama. "Varmuuden vuoksiko" se toinen yhteys kaivattaisiin.
Toisaalta kyllä Kuopio pohjoinen on esimerkki vaihtoehdottoman tieyhteyden riskeistä.
Muuten, luonto hoitaa sen Hailuodon toisen yhteyden, jos ja kun tämä pengertie-siltayhdistelmä nyt saadaan aikaan. Hailuodon ja Siikajoen välinen salmi ei ole todellakaan syvä...
Olettaisin sen syvemmin lähteisiin kaivautumatta, että tausta "kahden reitin" periaatteelle Paraisille oli juuri raskaan teollisuuden ja laivayhteyksien turvaaminen. Maahan on täynnä paikkoja, joihin on vain yksi reitti. Toiset vain ovat kriittisempiä kuin toiset.
Sotien jälkeenhän Paraisten liikenne oli varsin ongelmallinen Kirjalansalmen sillan valmistumiseen saakka. Niiden toistumista kaiketi pelättiin. Salmessahan oli muun muassa parikin ponttonisiltaa, melko huonolla menestyksellä.
Lähetä kommentti