Muinaisista ajoista on jäänyt mieleen kansakoulun lukukirjassa ollut kertomus 1800-luvun perheestä, joka kävi Helsingistä sukuloimassa Pälkäneellä. Pälkäne on Sydän-Hämeen kunta noin puolessa välissä Hämeenlinnaa ja Tamperetta, Hämeen isojen järvien itäpuolelta kuljettaessa.
Kertomus koski matkustamista. Matka Helsingistä Pälkäneelle kesti aiemmin kaksi päivää. Matkalla yövyttiin kestikievarissa, eli kyse lienee ollut säätyläisperheestä. Sitten tilanne muuttui oleellisesti: Tuli juna. Helsingistä Hämeenlinnaan pääsi kiitävää vauhtia, neljässä tunnissa. Siitä sitten hevoskyydillä loput 40 kilometriä ja siinä päivä sitten olikin. Tosin alkuun reittiä ajettiin vain yksi junavuoro päivässä, ja se saapui Hämeenlinnaan vasta illalla 7,30' jpp, nykyisin ilmaistuna 19.30. Junavuorojen määrä kuitenkin kasvoi pian.
1900-luvun alkupuolen maantieverkko ei ollut hurrattava eikä linja-autokalustokaan aivan luotettavimmasta päästä ollut. Matka-ajat olivat nykyisissä mittapuissa melko käsittämättömät.
Poimitaanpa muutama esimerkki linja-autojen aikatauluista Suomen Kulkuneuvojen, "Turistin", kevätnumerosta vuodelta 1938.
Vuonna 1938 pääsi Pälkäneelle suoralla linja-autolla. (Nykyisin ei pääse Paunun lopetettua reitin.) Kesällä pääsi neljästi päivässä, kunhan jaksoi istua tarvittavat yli 4,5 tuntia. Hämeenlinnaan pääsi noin 3,5 tunnissa. Vertailun vuoksi: Nopein pikajuna Helsingistä Hämeenlinnaan ajoi vuonna 1938 tunnin ja 35 minuuttia. Se, että rautatieväki tuolloin näki hölmönä ajatuksena maanteihin panostamisen, näyttäytyy tässä vertailussa jopa järkevältä, kun jätetään tulevaisuus pois luvuista.
Matka Pälkäneelle maksoi työmiehen noin 5–6 tunnin tuntipalkan verran.
Turisti kertoo muutakin mielenkiintoista.
Esimerkiksi Kuopion ja Jyväskylän välinen bussivuoro kulutti matkaan lähes kuusi tuntia. Pikavuoro nykyisellään ajaa välin kahdessa tunnissa. Vuonna 1938 reitti julki Rautalammin ja Konneveden kautta ja olihan matkassa yksi lossikin.
Todellista turnauskestävyyttä edellytti Petsamoon matkustaminen. Tarjontaa oli yllättävänkin paljon: vuonna 1938 kolme päivittäistä vuoroa ilmeisesti kahden liikennöitsijän voimin.
Suorat vuorot ajoivat 15–16 tuntia. Ympärivuotinen postiautovuoro sen sijaan yöpyi Ivalossa ja alkuiltapäivästä lähtenyt vuoro saapui perille 27 rattoisan tunnin kuluttua.
Ja kauankos Pälkäneelle nykyisin ajaa Helsingistä? Pari tuntia, kertoo Google Maps. Maailma muuttuu, Eskoseni.
3 kommenttia:
Joukkoliikennettä käyttäen ei tuo matka Helsingistä Pälkäneelle niin kauhean nopeasti sujukaan nykypäivänä... Suora bussiyhteys kun on vain parina päivänä viikossa ja muulloin joutuu vaihtamaan Valkeakoskella tai Tampereella - ja kun bussivuoroja menee harvakseltaan, ei kauhean tiukkoja vaihtojakaan uskalla ottaa, joten matkaan saa hyvin kulumaan aikaa tuntitolkulla. Sen verran hankalaksi mennyt, että nykyisin yleensä yrittää saada kyydin Valkeakoskelta, ettei tarvitse noita vaihtoja säätää :(
Suoran bussiyhteyden Paunu lopetti oliko se nyt viime vuonna, eli ensimmäistäkään suoraa vuoroa ei ole. Noin yleensäkin, maaseudun julkinen liikenne takseja lukuun ottamatta on jokseenkin totaalisesti ajettu alas.
Paunun SS-vuoro Ähtäri-Pälkäne-Helsinki lähti Pälkäneeltä 17.55 ja väitti olevansa Helsingissä klo 19.55. Rva G matkusti sillä aika ajoin ja raportoi, että se lähes aina oli melkein täynnä ja myöhässä. Jospa se palaisi liikenteeseen, jos tämä koronahomma jonain päivä loppuu.
Ai korona vei nekin vähät... Tänä vuonna olen mennyt vain Valkeakosken kautta arkena niin ei ole tullut tutkittua. Omat kokemukset ovat pitkälti siitä päinvastaisesta, perjantai-iltapäivänä pohjoiseen, ja välillä on istumapaikat loppuneet jo Töölön tullin kohdalla. Google muuten ehdotteli että menisi ensin junalla Toijalaan, sieltä Nysse-bussilla Valkeakoskelle ja sieltä toisella Pälkäneelle, mutta sen verran tiukkoja vaihtoja ja monimutkaista matkustamista että taitaa jäädä kokeilematta, vaikka kokonaisaika oli jopa melko siedettävä.
Lähetä kommentti