Tenholan Krokbyn ja Hangon Lappohjan välisellä maantiellä 11017 on tasoristeys. Risteyksen kohdalla tien vieressä kiskoilla majailee erikoisen näköinen kulkupeli. Mistä mahtaa olla kyse?
Kyseisessä paikassa, Stagsundissa, on pato, joka katkaisee 15 kilometriä sisämaahan ulottuvan vuonomaisen Gennarbyvikenin. Härvelillä on kuskattu veneitä padon ylitse.
Sotien jälkeen Suomessa syntyi uutta metalliteollisuutta, joka tarvitsi kipeästi raaka-ainetta, jota kauppataseen varjelemiseksi piti saada kotimaasta. Turkuun oli jo sodan aikaan rakennettu masuuni. Se ei riittänyt ja 1950-luvun alussa käynnistyi useita rautatehdashankkeita. Loppujen lopuksi valtio rakensi masuunin Raaheen ja yksityinen raha Koverhariin, tuolloin Tammisaaren maalaiskuntaan. Koverharin tehdas tarvitsi ison makeanveden varaston ja se tehtiin tekemällä Gennarbyvikenistä järvi patoamalla lahden suulla oleva kapeikko. Pato valmistui vuonna 1957.
Gennarbyviken, padottu osa
Padon poikki kulkee nykyisin Hangon ja Raaseporin raja. Maailma muuttuu: Alun perin pato rakennettiin Tenholan ja Bromarvin kuntien rajalle.
Pato on lyhyt: noin 90 metriä
Gennarbyviken on toinen niistä vesialueista, jotka tekevät Hankoniemestä niemen. Uuden järven pinta-ala on noin 11 neliökilometriä. Se on kapea ja paikoitellen varsin syvä. Koverharin tehtaan lopetettua toimintansa vuonna 2012 tekojärvi on ollut osa Hangon kaupungin vesihuoltoa.
Padon ylittävä rata ja kuljetuslaite eivät näytä siltä, että ne olisivat olleet käytössä vuosikausiin. Kuljetuslaitekin on sen verran raskaan näköinen, että sen työntelemiseen on tarvittu puoli sukua.
Veneiden siirto tapahtuu nykyisin tilattavana palveluna.
Gennarbyviken ei ole ainoa merestä teollisuuden makeavesialtaaksi irrotettu alue, eikä suurinkaan.
Suurin ja komein on yhteensä noin 80 neliökilometrin laajuinen alue Pietarsaaren ja Kokkolan välillä. Se koostuu kahdesta eri projektista: Vuonna 1962 padotusta noin 68 neliökilometrin Luodonjärvestä ja siihen yhteydessä olevasta 12 neliökilometrin Öjanjärvestä.
Luodonjärvi ja Öjanjärvi; jälkimmäinen luoteessa oleva alue, joka on pääosin Kokkolan alueella
Kakkosena on Uudenkaupungin edustalla sijaitseva allas, joka syntyi vuonna 1965 patoamalla Velhovesi ja Ruotsinvesi. Tässä yhteydessä Uudenkaupungin edustan saaret saivat tieyhteyden. Uudestakaupungista voi tehdä Uuteenkaupunkiin saaristoretken noin 50 kilometriä pitkän rengastien kautta.
Uudenkaupungin allas
Myös Uudenkaupungin allasta kiertävällä tiellä on samanlaisia tasoristeyksiä
Uudenkaupungin rengastie
Sekä Luodonjärvi-Öjanjärvessä että Uudenkaupungin altaassa on ollut aika ajoin vakaviakin vedenlaatuongelmia. Altaisiin laskevat joet tuovat happamia ravinteita ja maatalouden aiheuttamaa kuormitusta. Järviä voi juoksuttaa vain silloin, kun meren pinta on niin alhaalla, että ei ole vaaraa suolaveden karkaamisesta altaisiin sulkuporttien kautta.
Entäpä, jos nyt laitettaisiin pystyyn tehdas, joka tarvitsee paljon makeaa vettä. 1950- ja 1960-luvuilla patoamisiin ja muuhun vesirakentamiseen ei kauheasti lupia kyselty eikä kansalaiskeskustelua käyty. Oletus on, että ehdotus vaikkapa Uudenkaupungin altaan rakentamiseksi saisi vuonna 2021 vastaansa jokseenkin hyytävän reaktion.
3 kommenttia:
Vedenlaatuongelmia vielä korostaa, että Luodonjärveä lukuunottamatta näihin makeanvedenaltaisiin laskevat joet ovat varsin vähäisiä. Eräissä tapauksissa on jouduttu varsin luoviin ratkaisuihi riittävän tulovirtaaman varmistamiseksi.
Luodonjärvi taitaa itse asiassa antaa jatkoaikaa kyseiselle vesialueelle. Ilman patoamista se maatuisi nopeasti, vaikka Ähtävän- ja Purmonjokien virtaama pitäisikin väylän auki merelle.
Rautaruukki, nykyinen SSAB mainitaan blogissa vain ohimennen, mutta myös siellä on merestä jouduttu patoamaan makeanvedenallas. Järjestelmään kuuluu kolme entistä lahtea, yksi tekojärvi sekä 2½ joen vedet, jotka johdetaan makeanvedenaltaaseen. Sinänsä Kuljunlahdella, nykyisellä SSAB:n makeanvedenaltaalla on takanaan loistava menneisyys. Onhan se viimeinen jäänne muinaisesta Salonlahdesta, jonka rannoille ja oivalle satamapaikalle muinainen Salon emäpitäjä 1300-luvulla syntyi. Ilman patoamista makeanveden altaan Iso- ja Sinuluodonlahdet olisivat täälläkin jo maatumassa pois.
Pienempiä altaita on useita, mainitun Raahen lisäksi ainakin Veitsiluodossa, Kaskisten ja Närpiön alueella, Paraisilla ja Porvoossa; siellä missä on rannalla vettä käyttävää teollisuutta ilman riittävästi vettä tuovia jokia. Näillä ei ole blogin aihepiirin kannalta kovin suurta merkitystä, jos kohta Raahen viritys onkin aika mielenkiintoinen.
Jossain määrin tragikoomista on, että Paraisten altaan omistaja Paraisten Vesi Oy on ollut aikeissa palauttaa allas takaisin merenlahdeksi, koska Parainen on liittynyt Virttaankankaalta vettä toimittavaan Turun seudun vesiyhtymään. Tähän ei paikallinen ELY-keskus ole suostunut luonnonsuojelulain nojalla. Altaasta on muodostunut hyvä lintuvesi ja sen alueelle on perustettu luonnonsuojelualue.
Uudenkaupungin rengastie tuli kierrettyä toissa kesänä asuntovaunun kanssa. Aluksi oli tarkoitus yöpyä jossain tien varrella, mutta P-paikoilla luki leiriytyminen kielletty, joten jatkoimme matkaa rannikkoa ylöspäin Pyhärantaan saakka jonne vasta tuli jäätyä yöksi. Sittemmin tarkemmin asiaan perehdyttyä leiriytyminen ja yöpyminen on periaatteessa eri asioita. Yöpyminen tien varren P-paikalla ei ole leiriytymistä. Puhutaan kuitenkin jollain tavalla veteen piirretystä viivasta joten jatkoimme matkaa. Toisaalta leiriytyminen ei (kai) vaadi aina edes yöpymistä...
Lähetä kommentti