Thompsonin silta

Alankomaiden Maas-joen yli noin 90 kilometrin päähän lounaaseen Amsterdamista valmistui vuonna 1929 komea ristikkosilta. Silta ylittää Graven pikkukaupungin kohdalta joen ja sitä ympäröivän alavan maan. 

Siltakompleksiin kuuluvat myös kanavasulku ja tulvasäännöstelyyn käytettävät patoportit. Sillalla on pituutta runsaat 500 metriä ja siinä on peräti yhdeksän jännettä.

Vuoden 1944 tapahtumissa sillalla oli vahva strateginen merkitys Alankomaiden vapauttamistaisteluissa. Nimensä John S Thompsonbrug on saanut nimensä luutnantti Thompsonin mukaan. Hänen johdollaan syyskuussa 1944 laskeutui joukko laskuvarjosotilaita sillan lähettyville ja silta saatiin vallatuksi varsin pian. Nimi kyllä annettiin vasta 60 vuoden kuluttua vuonna 2004. Thompsonin leski oli kutsuttu kastamaan silta.

Hämmästyttävää kyllä, silta selvisi sodasta vähin vaurioin ja se jatkoi elämäänsä.

Rauta ja niitit eivät kuitenkaan ole ikuisia ja sillan rakenteet olivat heikentyneet sen verran, että sillalle jouduttiin asettamaan 10 tonnin painorajoitus. Päätöstä nopeutti se, että sillan rakenteisiin törmättiin kuorma-autolla, mikä heikensi siltaa vielä lisää.

Silta on nyt kahden vuoden urakan remontoitu. Vaikka remontti tehtiin uudella tekniikalla, historiallisen monumentin statuksen saaneen sillan ulkoasuun ei haluttu tehdä radikaaleja muutoksia. Niinpä näkyviin jäävät teräsosat tehtiin vanhalla tekniikalla niittaamalla hitsaamisen sijaan. Maasta löytyi vielä vanhojen tekniikoiden osaajia.

Nyt sillalla on 50 tonnin painorajoitus.

Osa sillan näyttävyyttä on sen väritys. Silta ylittää maakuntarajan. Etelärannalla silta on maalattu punaiseksi Brabantin väreihin ja pohjoisrannalla Gelderlandin vihreäksi. Väritys muuttuu matkan varrella ja saa aikaan sateenkaari-ilmiön.

Uutta kuormurionnettomuutta ei haluta. Siksi kummassakin päässä on vähintään vahva palkki, johon kovapäisemmänkin kuormurikuskin matka pysähtyy vääjäämättä.

Tämän palkin rinnalla suomalaiset helistinviritykset kyllä jäävät kakkosiksi.