Viitostie on eräänlainen malliesimerkki inkrementaalisesta rakentamisesta, jonka ansiosta tie on lähes koko ajan työn alla jostain kohdasta.
Mikkelin lounaispuolella Huruksen ja Hietasen välillä on alkamassa viitostien neljännen version rakentaminen. Kyseessä on noin kahdeksan kilometrin mittainen työmaa.
Hurus-Hietanen
Ensimmäinen versio luonnollisesti on vuoden 1938 valtatie, joka seurasi muinaisen Suuren Savontien linjaa ja teki laajan kaarroksen Pertunmaan kautta.
Hurus-Hietanen V1
Sotien jälkeisessä tieverkon uudelleen rakentamisessa viitostie oli yksi ensimmäisistä tärkeysjärjestyksessä. Heinolan ja Mikkelin väliin syntyi 1950-luvun käsityksen mukaan moderni valtatie. Tämä versio 2 kuitenkin liikenteen määrän ripeästi kasvaessa jäi vanhanaikaiseksi kapeutensa, mäkisyytensä ja puutteellisten ohitusnäkymiensä takia.
Versio 3 ei virallisesti ollut tienrakennushanke, vaan tienparannushanke. Käytännössä uusi viitostie tehtiin pääosin samaan liikennekäytävään kuin versio 2. Vanhaa ei tietä ei kovin paljon jäänyt jäljelle, kun mutkia oiottiin ja mäkiä tasattiin. Merkittävänä erona versioiden 2 ja 3 välillä on se, että uudempaan tehtiin koko joukko ohituskaistoja. Tie muuttui merkittävästi sujuvammaksi ja legendaarisimmat viikonloppuruuhkat jäivät historiaan.
Osa tiestä jäi kuitenkin remontoimatta ja aukkoja on sittemmin paikkailtu. Uusimmat osuudet on rakennettu suoraan keskikaistateiksi, koska ohituskaistatiet ovat sujuvia, mutta onnettomuusherkkiä.
Hurus-Hietanen V3
Huruksen ja Heitasen välisen osuuden nelosversio on kasvojenkohotus, jolla siitä tehdään keskikaistatie. Tie ei siirry mihinkään, vaan se saa vähän lisää leveyttä ja yhden uuden eritasoliittymän.
Hurus-Hietanen V3
Työmaan lounaispuolella oleva tieosuus Vihantasalmi-Hurus on valmistunut kymmenkunta vuotta sitten versio 4 ‑tasoiseksi asialliseksi keskikaidetieksi.
Vihantasalmi-Hurus
Hietanen-Otava-osuutta työmaan koillispuolella pitää vähitellen ruveta pitämään salassa Museovirastolta, jotta se ei keksi suojella sitä arvokkaana säilyneenä näytteenä 1900-luvun valtatierakentamisesta. Parranpärinää asian tiimoilla on käyty miespolven ajan mutta ilman erityistä tulosta.
11 kommenttia:
Hankkeen alkutaival ei ole mennyt onnellisten tähtien alla. Hanke sai rahoituksen eduskunnalta jo loppuvuodesta 2020 kyseisen vuoden seitsemännessä lisätalousarviossa. Sitten lähdettiin tekemään rakentamissuunnitelmaa ja tarkoitus oli kilpailuttaa rakentaminen viime vuoden keväällä, jolloin rakentamaan olisi päästy jo viime vuoden kesäkausi. No, rakentamissuunnitelma viivästyi ja hankkeen aikataulua rukattiin niin, että se rakennetaan kokonaan vuoden 2023 aikana. Eduskunta nosti rahoitusraamia sillä välin 7 miljoonasta 12,3 miljoonaan kohonneen kustannustason vuoksi.
Nyt sitten 13.4. Väylävirasto julkaisi tiedotteen, että kustannustason nousun vuoksi uudellakaan raamilla hanketta ei saada tehtyä kokonaan, vaan suunnitelmien mukaisina saadaan tehtyä vain pätkä Monikkalasta Lahnaniemeen ja joitakin Lahnaniemen itäpuolisia töitä. Tiedotteessa ei kerrottu, mitä kaikkea Lahnaniemen itäpuolella saadaan tehtyä.
Koska maassa ei ole nyt oikeaa hallitusta vaan toimitusministeriö, ei lisärahoituksen hakeminen puuttuville töille juuri nyt onnistu. Jos seuraava hallitus päättää esittää eduskunnalle rahoitusta hankkeen tekemiselle alkuperäisessä laajuudessa, päästään loput työt tekemään vasta vuonna 2024. Rakentamisen aikaisista haitoista päästään siis kärsimään kaksi kesää (kun lisärahoitus toivottavasti saadaan).
Tuli vain tuosta viitostiestä mieleen miksei v. 1990 valmistunutta Otava-Rantakylä -osuutta ole kilvitetty moottoriliikennetieksi. Osuudellahan ei ole minkäänlaisia tasoristeyksiä, myöskin eritasoliittymät ovat varustettu kunnollisilla kiihdytys- ja erkanemiskaistoilla. Samoin voisi myöskin kysyä miksi muutama vuosi sitten valmistunut Mikkeli-Juva -osuus on merkitty sinisin kilvin, vaikka rinnakaistie on olemassa koko välillä. Olisi vain paljon helpompaa merkitä mainitut osuudet vihrein kilvein, jotta hidasta liikennettä ei tarvitsisi erikseen kieltää, eikä hidas/kevyt liikenne vahingossakaan eksyisi valtatielle.
Vitostietä työkseen ajavana ihmettelen miksi tuo Hurus-Hietanen on nyt toteutusvuorossa, pätkällähän on jo molempiin suuntiin ohituskaistat. Paljon vanhanaikaisempi on Huruksen ja Otavan välinen osuus, jolle kaiketi on olemassa suunnitelma ("Vt 5 Hietanen-Pitkäjärvi"), jossa tie vietäisiin uudessa käytävässä Hietaselta Otavalle. Mitenköhän mahtaa tuon suunnitelman käydä kun nyt rakennetaan Hurus-Hietanen-pätkää? Jos Hietanen-Pitkäjärvi toteutettaisiin nykyisen suunnitelman mukaan, olisi osa nyt tehtävistä töistä "turhia", niiden jäädessä sivuun uudelta tielinjalta.
Hurus - Hietasen välin parantamiseen on helppo vastaus: raha. Hankkeella on hintaa vain n. puolet siitä mitä yksi uusi ohituskaistapari keskimäärin maksaa. Sillä saadaan 7 km turvallista keskikaidetietä, jolla on kunnolliset pitkät ohituskaistat ja ympärivuotinen satasen rajoitus.
Hietanen - Pitkäjärvi hanke näyttäisi olevan Väylän prioriteeteissa niin alhaalla, että se tuskin tulee toteutukseen ainakaan seuraavan 20 vuoden aikana.
Toffee147:n kysymykseen voisin vastata että ks. tiepätkän suunnittelun ja rakentamisen aikaan olivat aivan toisenlaiset tuulet puhaltamassa tien rakentamisen suhteen kuin nykyään. Rahoituskin perustui alati kuumenevaan kasinotaloudeen, tunnetuin seurauksin.
Ehkä sitä silloin ajateltiin, että ks. tie tulee jäämään vain väliaikaisesti(muutamaksi vuodeksi korkeintaan) tähän asentoon ja että tie tultaisiin pian sopivan ajan ja rahoituksen tullen parantamaan moottoritieksi.
Välin Mikkeli - Juva vanhoista suunnitelmista löytyy kohta, missä suunniteltiin ks. välin rakentaminen aluksi yksiajorataiseksi moottoriliikenntieksi ja myöhemmin moottoritieksi jos ja kun liikennemäärät kasvavat...tai olisivat kasvaneet niin että mt-tasoisesta ratkaisusta olisi ollut selvää hyötyä.
Toisenlaisessa, sanotaanko paljon paremmassa taloudellisessa(ja yleensäkin yhteiskunnassa asiat olisivat hieman toisin) todellisuudessa meillä olisi ehkä täysiverinen moottoritie käytössä Helsingistä Juvalle saakka(ainakin)...ellei pitemmälle, mutta tämä on sitä jossittelua.
Viitostien uudemmat pätkät ovat siitä erikoisia, että yllättävänkin pitkillä osuuksilla Mikkelin, Varkauden ja Iisalmen ohikulkuteillä on hidas liikenne kielletty sekä rinnakkaistie.
Vastaavasti kuutostietä Lappeenrannan ja Imatran välillä on suunniteltu muutettavaksi moottoriliikenne- tai moottoritieksi sen jälkeen kun kilometrin pätkä rinnakkaistietä on rakennettu, tuolla pätkällä hidasta liikennettä ei ole kielletty vaikka tie on moottoritien tyyppinen.
Viitostie sinänsä on suoraan muutettavissa moottoriliikennetieksi vain vaihtamalla liikennemerkit väleillä Otava-Juva, Joroinen-Varkaus sekä Iisalmen ohikulkutiellä. Lähes koko välille Nerkoo-Iisalmi on olemassa suunnitelma keskikaidetiestä ja viimeisten yksityistieliittymien sulkemisesta. Etelämpänä koko Lusin ja Hietasen väli on käytännössä muutettavissa moottoriliikennetieksi rakentamalla yksi eritasoliittymä sekä korjaamalla pienehkö pätkä rinnakkaistietä (tällä hetkellä osin yksityistie). Hankkeena lähes 150 kilometrin muuttaminen moottoriliikennetieksi ei vaatisi kovin paljoa, luulisin hintalapun jäävän huomattavasti pienemmäksi kuin Hietasen ja Otavan sekä Siilinjärven pohjoispuolen kokonaan uuden tien.
Aika näyttää milloin saadaan moottoriliikennetie seuraaville pätkille:
- Vt 2 Vihti-Karkkila sekä Harjavalta-Meri-Pori
- Vt 3 Ylöjärvi-Mansoniemi
- Vt 4 Lusi-Pyhäjärvi, Pulkkila-Kemi sekä Tervolan pohjoispuoli-Napapiiri
- Vt 5 Lusi-Varkaus sekä Joroinen-Soinlahti
- Vt 6 Koskenkylä-Luumäki sekä Joensuu-Kontiolahti
- Vt 8 Turku-Söörmarkku
- Vt 9 Lieto-Loimaa, Urjala-Hankasalmi sekä Suonenjoki-Jännevirta
- Vt 10/12 Hämeenlinna-Kouvola
- Vt 11 Nokialta länteen
- Vt 13 Lappeenranta-Nuijamaa
- Vt 15/46 Kotka-Kuusankoski
- Vt 19 Rengonharju-Kauhava
- Vt 21 Tornio-Karunki
- Vt 24 Lahdesta pohjoiseen
- Vt 25 Tammisaari-Ridasjärvi
Sinänsä kustannus noiden pätkien rakentamisesta kerralla eritasoliittymin ja rinnakkaistein varustetuiksi moottoriliikenneteiksi ei ole edes suuri, monilla osuuksilla on yhdessä tai kahdessa kohdassa puute rinnakkaistiessä tai kuten Kymenlaakson tiesuunnitelmien kohdalla, yksi! risteys keskellä muuten moottoriliikennetietasoista tietä. Nelostien Pulkkila-Liminka välin suunnitelmissa on lyhyehköjä 2-3 kilometrin pituisia 1+1-osuuksia muuten nelikaistaisten osuuksien välillä, kaiketi tulisi halvemmaksi suoraan tehdä kunnon tie. Lisäksi lähes kaikki edellämainituista hankkeista ovat osittain EU-rahoituksen piirissä.
Aika näyttää erityisesti miten nelostien kanssa käy, pienten pätkien ja osien vaiheittain rakentaminen ja jatkuva korjaaminen on hitain ja kallein tapa toteuttaa isoja hankkeita. Käytännössä erityisesti Nelostie Jyväskylään joudutaan hetken päästä korjaamaan, jos vain 2+1-kaistainen versio päädytään rakentamaan. Kustannukset varmaan tuplat puhumattakaan liikennehaitasta jos keskikaiteellista pääväylää ruvetaan keventämään erikseen 4 metrillä. Tuota meinasivat aluksi Kuutostien Taavetti-Lappeenranta välillä sekä Viitostien Mikkeli-Juva välillä kunnes tajusivat että reilu 5 % enemmällä rahalla saikin koko tien. Kustannus tehdä erikseen olisi ollut huomattavan paljon isompi.
Minulle ei koskaan ole avautunut, mikä moottori- tai moottoriliikennetieksi nimeämisessä on niin mahdottoman seksikästä.
Jos vaikkapa Mikkeli-Juva-tien tapaan tie tarjoaa noin 98 prosenttia täysiverisen moottoritien eduista oleellisesti pienemmällä hintalapulla, on aika helppo tarttua täkyyn.
Sitten pitää muistaa myöskin poliittiset realiteetit. Silloin, kun hallituksessa istuu puolue, jonka nimessä esiintyy eräs väri, ei juuri moottoriteitä rakennella. Sen sijaan voidaan tehdä merkittäviä tienparannuksia, jotka tarkoittavat osapuilleen samaa. Kun tiehen jätetään jotain moottoritienormeista poikkeavaa, vaikkapa bussipysäkkejä, ei edes jäädä kiinni väärinkäytöksistä, vaikka näiden poikkeamien poistaminen suhdanteiden muuttuessa olisi halpaa.
Itse olisin huolissani siitä, että harakanpesän tuottamassa 12-vuotissuunnitelmassa käytännössä ei tehdä mitään TEN-ydinverkon rakentamiseksi EU:n speksejä vastaaviksi. Jos EU rupeaa painostamaan asiassa, 2030-luvulla joudutaan laakista aika massiivisiin investointeihin, kun niitä on säästämisen nimissä lykätty.
Tuntuu siltä, että täällä oikein odotetaan että EU tulee ja laittaa väylien kehittämiseen vauhtia.
Tietysti toivoisin että sitä tukirahaa EU:sta tulisi vaikka huoltovarmuuden parantamiseen eli tässä tapauksessa nelostien parantamiseen(Vaajakosken kohta ja Iin ohitustie+vt21 parannus).
Blogin artikkeliin liittyen nythän olisi väylävirastossa sauma tehdä uudet suunnitelmat tuon Pitkäjärvi-Hietanen suhteen=säästöratkaisu Lahnajärvi-Otava, Otava-Pitkäjärvi saa jäädä totuttuun tapaan odottamaan kaiteita ja lisäkaistoja. Tehdään kuten ennen, pahimmat kohdat mahdollisemman halvalla mutta ei kuitenkaan loppuun asti valmiiksi.
TEN-T ydinverkon parantamisen este ei ole muiden tiehankkeiden priorisointi sen edelle vaan ylipäätään tieverkon kehittämisen pieni rahoitus. Vaikka kaikki tieverkon kehittämisrahat laitettaisiin TEN-T ydinverkkoon, ei vuoteen 2030 mennessä oltaisi tavoitetasossa. Jos EU rupeaa painostamaan, ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin suhtautua siihen eteläeurooppalaisittain. Kun vielä viime vuonna rakennuskustannukset ampaisivat taivaisiin, ei niillä vähilläkään rahoilla saa enää kuin puolet siitä mitä ennen.
Tieverkon kehittämiseenkään ei ole odotettavissa enempää rahaa. Kun kustannustaso nousee, tierahoista entistä isompi osa pitää käyttää ylläpitoon. Nyt valtion menoja ollaan leikkaamassa rankalla kädellä, joten lisärahoitusta on turha odottaa. Antti Rinne lupasi toissa eduskuntavaalien vaalikampanjassa panostuksia infrahankkeisiin, mutta hänen ja Marinin hallitusten saavutukset uusien tiehankkeiden saralla jäivät hyvin vaatimattomiksi.
Tänään julkaistussa jälki-ilmoituksessa selviää lisähankintamahdollisuuksista, mitä kaikkea urakasta on tiputettu pois kustannusnousun vuoksi:
1) Hietasen alikulkukäytävä
2) Lahnaniemen liittymä alueen parantaminen
3) Lahnaniemen risteyssillan (S4) korjaustyöt
4) Lahnaniemen liittymän leventäminen ja keskikaide
5) Urakka-alue välillä Lahnaniemi-Hietanen
6) Väylät J2 ja J3
7) Urakka-alue Hietasen itäpuolella
8) Monikkalan risteyssillan (S1) korjaustyöt
Omana lisäyksenä, että väylät J2 ja J3 muodostavat yhdessä vitostien eteläpuolisen paikallista maankäyttöä palvelevan tien välillä Lahnaniemi - Hietanen.
Tiesuunnitelma ratkaisee että onko Mo/MOL.
Lähetä kommentti