Ristikkosiltoja

Rautateiden yleistyessä jouduttiin etsimään kokonaan uusia siltatyyppejä, joiden kantavuus oli eri tasoa kuin hevospeliaikojen tarve oli, ja tarve saada isompia jännevälejäkin oli huutava. Ristikkosilta oli vallitseva siltatyyppi sotien jälkeiseen aikaan asti, koska sellaisen lujuuslaskelmat opittiin hallitsemaan varsin aikaisessa vaiheessa. Siltatyyppi yleistyi pikkuhiljaa myös maanteillä.

Varsin tyypillinen maantiesillan konstruktio oli kannen yläpuolinen ristikko, jossa on ala- ja yläpaarre vaakasuorassa ja jossa on yläpaarteiden välissä vaakasuora ristikko.

Laurin silta, Honkajoki

1960-luvulle tultaessa ristikkosillat ajautuivat ongelmiin. Siltojen mitoitus oli yleensä tehty varsin pienen kaluston mukaisesti. 1950- ja 1960-luvuilla raskaan liikenteen sallitut massat ja mitat kasvoivat merkittävästi. Sillat kävivät kirjaimellisesti ahtaiksi sekä vaaka- että pystysuunnassa. Vuonna 1937 nostettiin enimmäismassa 9 tonniin ja sitä nostettiin useassa vaiheessa ja vuonna 1966 yhdistelmän sallittu massa oli jo 32 tonnia.

Niinpä sitten kävi, että ristikkosillat rupesivat melko nopeasti häviämään etenkin pääteiltä ja teollisuuden käyttämiltä reiteiltä. Osa jäi paikallisen liikenteen käyttöön, osa siirrettiin muualle ja osa myytiin romuraudaksi. Muualla siirtämistä helpottaa se, että ristikko on itsekantava ja se voidaan kuskata kohtalaisen helposti muualle.

Katsellaanpa muutamaa esimerkkiä.

Kiiminkijoki, Kiiminki

Oulun ja Kuusamon välillä Kiimingin keskustassa valtatien 20 liikennettä välittänyt ristikkosilta tuli pullonkaulaksi ennen kaikkea kapeutensa takia. Rinnalle yläjuoksun puolelle valmistui vuonna 1966 palkkisilta. Vanha silta jäi paikallisen liikenteen käyttöön ja sitä on pidetty kunnossa.

Kiimingin vanha silta vuonna 2022

Niin sitten kävi, että uusi silta rapautui 40 vuodessa niin huonokuntoiseksi, että sen peruskorjaus tarkoitti sillan uudelleenrakentamista. Työ valmistui vuonna 2004.

Kiimingin siltaa uudelleenrakennetaan. Liikenne on tilapäissillalla. Vanha ristikkosilta naureskelee vieressä.

Kotakennäänsalmi, Äänekoski

Kuhnamon järven Kotakennäänsalmeen valmistui vuonna 1931 ristikkosilta korvaamaan lossi. Sitten kävi niin, että tieosuudesta tulikin osa valtakunnan runkoreittiä, nelostietä. Kun Hännilänsalmen ja Mämmensalmen sillat Äänekosken ja Viitasaaren välillä valmistuivat, lossien aiheuttama liikenteen säännöstely loppui ja Kotakennäänsalmen sillasta tuli maankuulu pullonkaula. Asiaa vaikeutti Äänekosken puunjalostustehtaan laajeneminen ja lisääntynyt maantiekuljetusten tarve.

Vuonna 1966 tilanne korjaantui, kun uusi silta valmistui. Se on tyypiltään langer-palkkisilta ja sellaiseen kuuluu yläpuoliset kaarteet ja niitä yhdistävät vaakasauvat. Vaakasauvat rajoittavat korkeutta ja siten myös erikoiskuljetuksia. Tämän sillan korkeusrajoitus oli 5,2 metriä ja vanhan sillan vain 3,7 metriä.

Myös uusi silta tuli pullonkaulaksi. Se peruskorjattiin vuonna 2013. Pullonkaulan aukaisi vuonna 2020 valmistunut Äänekosken ja Kotakennään sillat ohittava moottoriliikennetie.

Vuoden 1931 silta oikealla, vuoden 1966 silta vasemmalla

Anjala ja Inkeroinen

Anjalan ja Inkeroisten välillä on ollut Kymijoen ylittäviä siltoja jo 1700-luvulla. Ankkapurhan kosken alapuolelle valmistui vuonna 1939 ristikkosilta. Myöhempään käyttöön silta oli toivottoman kapea. Vuonna 1979 valmistui uusi silta puretun vanhan paikalle. Rakentamisen aikana oli käytössä ponttonisilta, jonka 175 metrin mittaisena oli siihen asti rakennetuista ponttonisilloista Kirjalansalmen jälkeen maan toiseksi pisin.

Anjalan-Inkeroisten silta

Kautunvuolle, Ruovesi

"Tehkää uus valtatie kuuskytkuus" lauloi Jussi Raittinen laulu- ja soitinyhtye the Boysin solistina vuonna 1975. Raittisen ennustajankykyjä tämä ei todistanut, koska työt olivat jo käynnissä.

Seudulla käytiin katkeraa siltasotaa 1970-luvulla. Kautun kanavan avattava silta oli uuden uljaan kantatien pullonkaula. Loppujen lopuksi maisema koki tappion: Kautunvuoteen ristikkosilta purettiin, vuolteeseen ruopattiin laivaväylä ja koko komeuden ylitse rakennettiin toistakymmentä metriä korkea silta.

Kautun kanavan seutu


Kautunvuolteen silta

Koskenkylä, Pernaja

Koskenkylässä valtateillä 6 ja 7 oli kaksiosainen ristikkosilta Koskenkylänjoen ylitse. Pieneksihän se kävi. Vuonna 1969 vanha silta poistui käytöstä ja jaettiin kahtia. Toinen osa vietiin Pernajan Sarvisaloon rakennettavan pengertie-silta-yhdistelmä sillaksi. Siellä se eleli parikymmentä vuotta. Sieltä siirtyi Linjendaliin Heitkantbackan yksityistien sillaksi. Silta on palannut juurilleen, koska se ylittää Koskenkylänjoen.

Toinen puolikas vietiin Loviisan Valkoon telakalle kunnostettavaksi. Kuljetuksen yhteydessä kävi epätavallinen vahinko: Harvemmin käy niin, että silta ajaa ojaan. Kunnostuksen jälkeen silta vietiin Pyhtään saaristoon, jossa se korvasi Munapirttiin vieneen Keihässalmen lossin. Keihässalmestakin sai vanhan sillan puolikas kenkää, kun uusi silta valmistui vuonna 1996. Puolikas on nykyisin Helsingissä Vantaanjoen suistossa osana Tekniikan museon aluetta.

Koskenkylän vanha silta Helsingissä