20.9.2012

Liikenteenohjausta

Suomalaiseen tietyöperinteeseen liittyy mielenkiintoinen käytäntö: tilapäisviitoituksen epäselvyyden maksimointi. Ajattelutapa lienee jotain siihen suuntaan, että laitetaan tohon nyt tollanenkin merkki, kun vähään aikaan ei ole laitettu.



Kaikkien tuntema säännönmukainen käytäntö on jättää tietyön nopeusrajoitusmerkit paikoilleen, vaikka työmaa olisi täysin hiljainen. Esimerkiksi Helsingissä on kesän mittaan remontoitu Vihdintien rautatiesiltaa ja kiertotien ajaksi paikalle laitettiin 40:n nopeusrajoitus 70:n sijaan. Kiertotie purettin heinäkuussa, mutta pohjoisen suuntaan kulkevan liikenteen rajoitukset saivat olla paikoillaan syyskuun lopulle asti, vaikka työmaalla ei ollut mitään liikettä ja kaistat olivat auki normaaliin tapaan.

Huimimpia virityksiä kuitenkin näkee opasteissa. On aika yllättävää, että tienteon ammattilaisten on vaikeaa hahmottaa sitä, että opasteiden muodolla ja ulkonäöllä on merkityksensä, joihin tiellä kulkevilla on oikeus luottaa. Esimerkiksi erkanemisviitta on eri muotoinen kuin tienviitta ja se sijoitetaan ennen rampin haarautumiskohtaa. Ei kuitenkaan ole mitenkään harvinaista, että paikalla ollut erkanemisviitta raahataan väärään paikkaan rampin jälkeen. Hälläväliä, samat tekstithän siinä lukee, on kai ajatus.

Todella luova järjestely on kuitenkin Haminan ohikulkutien työmaalla. Valtatien 26 ja seututien 371 risteyksessä on tilapäisjärjestelyjä. Niiden kunniaksi on risteyksen ennakkoviitta siirretty risteyksen taakse!



Tavallinen suunnistustaulu on aina ennakkoviitta. Kuvassa esiintyvä pakettiauto on tulossa Haminan-Sippolan suunnasta. Risteys peittyy suoja-aidan taakse ja paikkaa tuntematon liikennemerkkien mukaan suunnistava aivan takuuvarmasti ajaa ohitse. No, rakentajafirma on sentään osannut leimata betonipossut logollaan osoittaakseen, että meiltähän tämä käy.




1 kommentti:

eSa kirjoitti...

Tienrakennuksessa kustannustehokkuus on nykyään varmasti "in", eli jopa epäkurantit kilvet uusiokäytetään. Mutta harhaan ajaneiden kansalaisten ylimääräiset kustannukset menetettyinä työtunteina/kilometreinä yhteiskunnalle/yrityksille eivät enää näemmä kuulu tienrakentajan murheisiin...

Aiheeseen löyhästi liittyen tuli tänään Yle Radio 1:ssä Aristoteleen kantapää -ohjelma aiheenaan: "Muu vaara. Liikennemerkit on ehkä maailman yleisin merkkikieli. Aristoteleen kantapäässä pohditaan, miten liikennemerkit ovat yleistyneet Suomessa. Entä miten lapsista varoittava merkki on muuttunut historian saatossa? Pasi Heikuran
haastateltavana kirjan "Tieopasteet kautta aikojen" kirjoittaja Olavi Pakarinen."

http://areena.yle.fi/radio/1621775