Pinoliittymän perustyyppi on nelitasoinen: Päätieltä toiselle oikealle liikennettä välittävä ramppi on tavanomainen suora ramppi. Vasemmalle käännytään puolisuoria ramppeja, jotka on pinottu pääteiden risteyksen kohdalle tai sen läheisyyteen.
Yhdysvalloissa käytetään jonkin verran viisikerroksista pinoa. Siinä jossain kerroksessa kulkee yksi tai useampi amerikkalaistyyppinen moottoritien vartta kulkeva kokoojatie:
Pinotyyppinen liittymä on erittäin tehokas, koska siinä ei ole tiukkoja mutkia eikä sekoittumisalueita. Kallis se on kuin mikä korkeiden siltajärjestelyjen takia ja varsin paljon tilaa vievä. Sen takia maailmalla se ei ole kovin yleinen liittymätyyppi. Osittaispinoja kyllä on rakennettu: sellaisia, jossa osa rampeista on suoria ja osa silmukoita.
Yksi mielenkiintoinen erityispiirre liittymätyyppissä on: Sivuamispisteen tienoilla puolisuorat rampit näyttävät olevan "väärin päin" eli oikeanpuoleisessa liikenteessä vastaan tuleva liikenne kulkee oikealla puolella. Tästä koituvia erityisesti pimeän ajan hämminkejä voidaan vähentää valoa läpäisemättömillä aidoilla ramppien välissä.
Pino on myös maisemallisesti haastava korkeutensa takia. Ylin taso keikkuu yleensä 30 metrin korkeudessa ja näkyy kauas.
Suomessa ei ole pinoliittymiä. Pinon puolikas on Tampereella kehätien ja kolmostien liittymässä:
Tämäkin on nelikerroksinen. Puolipinokonstruktioon ei ole päädytty niinkään läpäisykyvyn maksimointi mielessä. Sen sijaan sillä on saavutettu se, että liittymän länsipuolen ahdasta tilaa ei juurikaan ole tarvinnut käyttää ramppeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti