Erityisessä suojeluksessa olivat moottoriteiden viitat, joissa äärimmäisenä maksimina pidettiin kolmea paikannimeä. Tätä oppia on vähin erin lievennetty ja nykyisin on varsin tavanomainen käytäntö viitoittaa per suunta sekä kaukokohde että lähikohde.
Ennätystä taitaa hipoa kolmostiellä Tampereen eteläpuolella oleva ratkaisu, jossa kaksi liittymää on yhdistetty: ns. Tampereen spagetti, joka on kolmostien ja Tampereen kehätien liittymä ja sen eteläpuolella sijaitseva liittymä:
Kehätien viitoitus on nykyisin kulkijaystävällinen, koska kaikki, no lähes kaikki, kohteet esitetään viitoissa. Jostain syystä valtatien 12 läntistä päätepistettä Rauma ei ole katsottu aiheelliseksi tähän laittaa, mutta kohteita on silti kahdeksan: Tampereen lisäksi viisi valtatiekohdetta liittymän 40 kautta ja kaksi liittymän 39 paikalliskohdetta.
4 kommenttia:
Muistuu tästä puheenaiheesta mieleeni Tiehallinnon viitoitukset 1980-luvulla Kuopion Pitkälahdessa maantielle 551. Alkuaan viitoitettiin lähikohde "Karttula 37". Sitten otettiin mukaan päätekohde "Vesanto 74". Tämäpä ei sopinut silloisille Tervon kunnan johtohenkilöille, kun ei Tervoa näkynyt viitassa. Tuli uusi viitoitus "Tervo 51, Karttula 37".
Sen jälkeen huomattiin, että päätekohde puuttuukin. Siispä lisättiin, tuli "Vesanto 74, Tervo 51, Karttula 37". Jossain vaiheessa sitten vähin äänin Tervo pudotettiin pois, ja nykyisin opastus on taas "Vesanto 74, Karttula 37".
Tämä siis kaikki muutaman vuoden sisällä!
Näitä poukkoilevan linjan esimerkkejä löytyy ympäri Suomenmaata varmaan vaikka kuinka!
Tjaa, olisikohan ehkä vielä havainnollisempaa, jos tuossa kolmostien ja Tampereen kehätien liittymän etelätaulussa Vaasa, Nokia ja Pori olisivat taulun vasemmassa reunassa kuten nykyään, Jyväskylä ja Lahti enemmän oikeammassa reunassa? Näin rampin myöhempi jakautuminen molempiin ao. pääsuuntiin tulisi ehkä loogisemmin esitetyksi...
Itse asiassa kyseisessä liittymäkompleksissa kuljetaan yhden erkanemiskaistan kautta kaikkiaan kolmeen haaraan. Ainoa indikaatio tästä poikkeavasta ratkaisusta on kaksi liittymänumeroa suunnistustaulussa.
Suomalaisen viitoitusjärjestelmän pääperiaate on 1960-luvulta, jolloin monimutkaiset liittymäjärjestelyt olivat jokseenkin tuntemattomia. Arkaainen järjestelmä ei aina taivu käyttäjän kannalta riittävään selkeyteen.
Esimerkiksi saksalainen järjestelmä tämän(kin) asian hanskaa aika paljon oivemmin, kuten vaikka
tästä on nähtävissä. Ei juuri jää epäilyksen varaa siitä, että erkanemisramppi haarautuu edelleen.
On tossa saksan esimerkissäkin melko paljon nimiä, mutta ehkä helpommin ymmärrettävissä kun se on pilkottu parin-kolmen paikan osiin.
Tossa tampereen mallissa kun on viisi paikkakuntaa pötkössä, on sen lukeminen paljon vaivalloisempaa.
Lisäksi, minkä takia siihen on täytynyt kirjoittaa nokia, kun ennen sitä tulee pirkkala (lentokenttä) ja nokian takana ylöjärvi, johon koko moottoritie päättyy. Yhtä hyvin sen nokian tilalle voisi vaihtaa rauman.
Lähetä kommentti