Kuitenkin aika moni tienpitäjä käyttää merkkiä jonkinlaisena yleismerkkinä, jota käytetään periaatteessa mistä tahansa asiasta tiedottamiseen. Kynnys tiedottaa asioista tekstillisellä kilvellä tuntuu olevan korkea.
Tämä on aika tavallinen merkin käyttötapa. Se, mistä merkki varoittaa, jää tienkäyttäjän arvattavaksi. Tässä tapauksessa Nakkilan kirkon vaiheilla merkkiin kyllä on kiinnitetty lisäkilpi, mutta se vain osoittaa vaaran vaikutusaluetta. Tai siis yrittää osoittaa: "kohde risteävällä tiellä" -lisäkilpi on erinäköinen. Lisäkilpikin siis meni pieleen. Teillä ja Turuilla lähettää kymmenen pistettä ja papukaijamerkin Nakkilan kunnaninsinöörille.
Koulun läheisyydestä varoittamiseen on aivan oma merkkinsä, "lapsia".
Tässä ilmoitetaan pohjavesialueesta, mutta ei kunnollisella lisäkilvellä. Onko sitten pohjavesialue vaara, on oman kysymyksensä. Merkillä haettaneen sitä, että kuljettajia kehotetaan ajamaan siten, että eivät aiheuta vaaraa pohjavesille.
Koska tänään on papukaijamerkkejä jaossa enemmänkin, toinen sellainen lähtee Hämeenlinnaan. Kauppakeskuksen pysäköintialueelta poistuvia tervehditään tällaisella toteemilla. Kadun ja yksityisen alueen rajan sijainnilla on merkitystä kunnossapitovastuun kannalta, mutta tiellä kulkevaa moisen byrokratian ei kuvittelisi juuri kiinnostavan. Erityisen kiehtovaa on se, että kaupungininsinööri näkee kadun alkamisen liikennemerkkiä edellyttäväksi vaaraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti