Helmikuussa 1938 nosti IKL:n maakuntalehti Varsinais-Suomi isoksi otsikoksi teiden hiekotuksesta syntyneen eturistiriidan. Lehdelle kerrottujen kannanottojen mukaisesti hiekoittaminen on keinotekoinen kelirikko, joka johtaa eläinrääkkäykseen.
Artikkelin ymmärtäminen vaatii hieman perehtymistä asiaan.
Kyse on siis siitä, että maanteiden talvikunnossapito oli varsin uusi asia ja nyt autoistumisen lisääntyessä ruvettiin tarvitsemaan lumiauran lisäksi hiekoitushiekkaa. 1930-luvun maaseudulla kuitenkin valtaosa kuljetuksista perustui hevospeleihin, ja hevosen on vaikea vetää rekeä hiekoitetulla tiellä.
Hevosreen kannalta hiekoitus on siis kelirikko ja hiekalla reen vetäminen on eläinrääkkäystä. Kyseessä oli siis hevosen ja auton välinen eturistiriita.
Varsinais-Suomi tässä tapauksessa oli asiallisella journalistisella linjalla, vaikka lehden otsikointi monessa asiassa ei nykyisin läpäisisikään päätoimittajan seulaa. Asiassa oli haastateltu alueen piiri-insinööriä (joka tuolloin oli tievaltion alueellinen isoherra). Hän tasapainoili eri tarpeiden välillä, mutta näki kuitenkin tulevaisuuteen ja auton olevan se, jonka tarpeisiin tienpidon on ensisijaisesti vastattava.
Varsin nopeasti maailma kuitenkin muuttui ja hevoset väistyivät kohta sotien jälkeen maanteiltä melko vauhdilla. Silloin tällöin siteerataan perimätietoa, jonka mukaan Elannon hevosmiesten lakko jatkuisi edelleen, koska Elanto siirtyi kuorma-autokantaan. Jutun todenperäisyyden tarkistamisen vaikeudesta kertonee sen, että yksi sanoo lakon alkaneen 1920-luvulla, toinen vuoden 1956 yleislakon yhteydessä ja loput 1930-luvulla.
Hiekoitus nostattaa tunteita edelleen, nykyisin lähinnä kevyen liikenteen väylillä. Yhden käyttäjäryhmän mielestä hiekoitus on ehdottoman välttämätöntä ja toinen ei sallisi sitä lainkaan. Onneksi jossain vaiheessa aina tulee maaliskuu ja keskustelu voi siirtyä koirankakkakysymykseen.
6 kommenttia:
Kiitos hyvästä historiallisesta muistutuksesta, että vastakkainasettelua on ollut tienkäyttäjäryhmien välillä aiemminkin. Tällä hetkellä varsin harva on itse hiekoitusta vastaan, ongelmana nimittäin on terävä sepeli! Sen lisäksi, että se puhkoo pistosuojatut polkypyörän renkaat, se teloo koirien ja kissojen tassut ja kaivaa myös kolonsa pehmeiden kenkien pohjaan, ovatpa jotkut autonrenkaatkin tainneet puhjeta sepelin toimesta.
Maaseudulla hiekoitukseen vielä osataan käyttää sivuteillä oikeaa hiekkaa. Se vain on merkittävästi sepeliä kalliimpaa eikä kaikilla keleillä pysy tiellä vaan muuttuu tuulen viemäksi. Toinen hieman toimivampi vaihtoehto olisi käyttää pyöreäksi hiottua sepeliä. Tässäkin taas hinta puhuu. Kolmas vaihtoehto on suolausharjaus, joka sekin jakaa kevyen liikenteen väylillä mielipiteitä, suola kun sotkee ja ruostuttaa polkupyöriä ja niiden käyttäjien vaatetusta samaan tapaan kuin maanteiden suolaus autoja.
Pahimmillaan terävä sepeli muistuttaa ominaisuuksiltaan lasinsirua ja polkupyörän sisärengasta tutkiessa sitä paikatessa mieleen tulevat itseporautuvat ruuvit.
Eräs toinen syy moittia (kevyen liikenteen) väylien hiekoitusta on miltei poistunut, koska ko. toiminta on lakannut syystä että hiekoitetaan. Mutta vielä 80-luvulla oli meillä koululaisilla harmin aihe, kun aamun luistava keli oli herra hiekoittajan myötä kadonnut ja potkuri piti suurinpiirtein kantaa iltapäivällä kotiin.
En oikein vieläkään ymmärrä sitä, miksi ei voisi hiekoittaa esimerkiksi vain puolet kevyen liikenteen väylistä? Hiekottamattomalla osuudella voisi sitten mennä pyöräilijät rikkomatta renkaitaan (ja voisi vetää myös pulkkaa sekä potkia potkukelkkaa), ja sillä hiekotetulla puolella sitten menisi kävelijät ilman pelkoa liukastumisesta.
"miksi ei voisi hiekoittaa esimerkiksi vain puolet kevyen liikenteen väylistä?"
Ymmärtääkseni syy on sekä tekninen että juridinen. Hiekoituslaitteet on suunniteltu toimimaan koko leveydeltään ja vaatisivat muutostyön. Kunnat ja AVIt pelkäävät, että vahingossa liukkaalle puolelle erehtynyt kulkija nostaa syytteen ja vaatii korvausta vahingon satuttua.
Kumpikin ongelma olisi korjattavissa lainsäädännön muutoksella.
No niin. Nyt on varmaan sitten hiekoituspolitiikka Anno Domini 2021 käsitelty tältä erää loppuun. Kiitos.
Kovasti kiinnostaisi tietää, miten armeija hoiti hommat sota-aikana rintamaoloissa. Siellähän hevos- ja autoilutarpeiden ristiriita on ollut suurimmillaan. Varmaan on ollut ohjesäännön tapaistakin liikkeellä.
Lähetä kommentti