Keväällä 1990 käytiin oikeutta erikoisesta tapauksesta.
Vanhempi pariskunta oli saapumassa yöllä Turusta kotiinsa Korppooseen ja päätynyt Paraisten-Nauvon lauttarantaan klo 01.10. Koska kotiin teki jo mieli ja seuraava lautta oli lähdössä vasta 01.45, kuljettajana ollut rouva laittoi hätävilkut päälle ja vilkutti auton ajovaloja. Vastarannalla Nauvossa olleen lautan miehistö tulkitsi tämän hätäkutsuksi ja lähti kiireellä noutamaan autoa.
Tapausta käsiteltiin Nauvon kihlakunnanoikeudessa. Syyttäjä halusi oikeudelta periaateratkaisun, onko kenellä tahansa oikeus mielensä mukaan vilkutella noutokutsuja aikataulun mukaan liikennöiviltä lautoilta.
Kihlakunnanoikeus kääntyi asiassa syyttäjän kannalle. Oikeus katsoi, että vaikka lautta ei ylimääräisen matkan takia myöhästynytkään aikataulun mukaiselta vuoroltaan, kuljettaja oli syyllistynyt oikeudettomasta kutsusta haitantekoon virkamiehelle ja ilkivaltaan sekä lisäksi hätävilkkujen käytöstä liikennerikkomukseen. Teko kokonaisuudessaan nähtiin kymmenen päiväsakon arvoiseksi.
Tapaus ei nykyisin varmaankaan toistuisi. Lautat hälytetään matkapuhelimen avulla ja hätävilkkuihin suhtaudutaan uudessa tieliikennelaissa aikaisempaa pikkumaista tulkintaa liberaalimmin.
3 kommenttia:
Veikkaan että tänä päivänä saat vilkutella ihan rauhassa vastarannalla. Häly-ajoneuvot/häke ilmoittanee lautoille jos piipaa tulossa, muutoin ajetaan aikataulun mukaisesti olkoon sitten seuraava lähtö vaikka 1.5h päästä, riippumatta kiirreellisistä rouvista.
Eihän siitä mitään tulisi jos siellä alettais lähtee noutaa jokaikistä muka-kiireistä tyyppiä, vaikkei tuo lauttamatka ole kun sen kymmenisen minuuttia suuntaanasa.
Muistuu mieleen 70-80 - luku ennen kännykkäaikakautta, kun saaressa olevalle kesämökille meno vaati vastaavantyylisiä merkinanto-operaatioita, mikäli mökillä oli jo joku ja vene sen vuoksi saaressa. Venematkaa oli 800m. Vastarannalla sitten soitettiin auton torvea ja vilkutettiin valoja. Mökillä olija otti kiikarit, ja sihtaili kuka sieltä oli tulossa, kiskoi Tohatsun käyntiin ja lähti hakemaan. Jos mökille mentiin bussilla, mukana oli usein perinteinen erotuomarin pilli. Se kantoi melko hyvin ulapan poikki. Aina ei tietenkään keli ollut paras mahdollinen huomion kiinnittämiseen. Usein saapuminen perustuikin etukäteen sopimiseen jotta mökillä tiedettiin olla varuillaan, mutta pitkällä aikavälillä tuli tietysti tilanteita että rannalla olikin yllätysvieraita. Sitten 90-luvulla tuli pengertie saareen ja autolla pääsee nykyään pihaan saakka. Aivan varauksetta ei enää kaipaa aikaa ennen kännyköitä, ainakaan saarimökille menoa suunniteltaessa.
Lähetä kommentti