Ruotsissa kun 3.9.1967 koitti högertrafikomläggningen eli tieliikenteen siirtyminen vasemmanpuoleisesta liikenteestä oikeanpuoleiseen, kaikki yksityisautoliikenne oli kiellettynä viiden tunnin ajan. Isommissa kaupungeissa kielto oli pitempi suuremman järjestelytarpeen takia, muun muassa Tukholmassa 29 tuntia. Aika käytettiin liikennemerkkien vaihtoon, korokkeiden siirtoihin ja kaikkeen sellaiseen.
Melkomoinen määrä liikennemerkkejä vaihdettiin peilikuvikseen ja niitä oli peitettyinä odottamassa H-hetkeä. Osa oli teipattu siten, että teippauksen poistolla merkki muuttui uuden käytännön mukaiseksi.
Vasemmalle osoittava liikenteenjakaja käsittelyssä
Sama merkki hetken kuluttua
Osa liikennemerkeistä vaihtui peilikuvakseen. Tässä yhteydessä sattui yksi työtapaturmakin.
Yksi muutetuista merkeistä oli "tietyö". Muutoksesta päättänyt taho vain ei huomannut, että merkki ei eräiden muiden tavoin ollut peilikuva oikeanpuoleisen liikenteen maassa käytetyistä. Niinpä ruotsalainen tietyömerkki on tänäkin päivänä peilikuva melkein kaikkiin Euroopan valtioihin nähden, vasemmanpuoleisen liikenteen Maltaa myöden.
Liikennemerkki A 11, Suomi
Liikennemerkki A20, Ruotsi
Mutta ei tämä työtapaturma vain Ruotsiin jäänyt. Ahvenanmaan, jonka on aivan pakko apinoida Ruotsia kaikissa asioissa, sekin käyttää ruotsalaismallista peilikuvaa. Tosin hieman koomista on, että saarella on näköhavaintoja myös suomalaisista tietyömerkeistä. Ellei tällaisen kuva olisi peräti Maarianhaminan kaupungin verkkosivuilla, varmaankin puhuttaisiin julkeasta hyökkäyksestä Ahvenanmaan itsehallintoa kohtaan.
Maarianhamina
11 kommenttia:
Maarianhaminan merkissä näyttäisi olevan ruotsalaismallinen silhuetti suomalaismallisessa orientaatiossa. Lie sitten heidän uniikki versionsa itsehallinnon hengessä?
Maarianhaminan merkki on nykyistä edeltänyttä suomalaista mallia. Sen on varmaankin mantereelta hommattu urakoitsija tuonut mukanaan. Ties vaikka olisi teippausten alle kätkenyt suomenkielistä tekstiäkin.
Kaksikielisyys on mantereen puolella jo oletusarvo. Täälläkin umpisuomenkielisellä seudulla huvitusta ovat aiheuttaneet toisellakin kotimaisella annetut kehoitukset varoa työmaaliikennettä.
Tuskin "suomalainen" tietyökyltti nyt vielä suuresti loukkaa ahvenanmaalaisten identiteettiä, kunhan vain kaksikieliset lisäkilvet on muistettu poistaa.
Saksassahan on muutama liikennemerkki peilikuviaan kun ovat sijoitettu kummallekin puolelle tietä. Esim. junanradanylityksen liikennemerkki ja mielestäni ne ovat vielä selkeämpiä kuin että olisi sama merkki tien kummallakin puolen
Joskus villillä ysärillä kun meikäläinenkin asusteli Maarianhaminassa vuoden verran koulua käydessä niin olihan ne affenanmaanlaiset merkit villiä sekoitusta suomalaista ja ruotsalaista mallia.
Esim nopeurajoituksethan ovat rutosin mallia eli 70/90 km/h. Ja koska suomessahan ei ole 90:in tikkaria olemassa niin kyseiset merkit on ruotsalaista mallia, ne erottaa hyvin kun fontti on pikkasen eri.
Mutta käytännössä lienee se ettei ole väliä kumman maan merkkiä siellä käyttää, suht samanlaiset kun ovat, ja tietyömerkinhän ymmärtää jokainen, riippumatta siitä onko onko ukkeli oikeaan vai vasemapaan päin ;)
Ahvenanmaan merkit löytyy tuolta:
https://www.regeringen.ax/alandsk-lagstiftning/alex/200535
Sitä selatessa niin näkee että molemmista maista valittu kait "parhaimmat" ;)
Kyllähän Ankeriasankan liikennemerkit joitain poikkeuksia lukuun ottamatta perustuvat ruotsalaisiin. Leveämmät punareunat ilman keltaista ulkoreunaa, graafiset elementit, fontit jne. Yksi poikkeus on vaikutusalueen pituus, joka noudattaa suomalaista ja muualla Euroopassa tunnettua mallia. Merkeissä ei tietenkään ole suurta variaatiota, koska Wienin sopimus määrittää perusratkaisut.
Joitain Suomessa tuntemattomia merkkejä näyttää valikoimassa olevan. Esimerkiksi hidastekuopista (!) varoittava merkki (V8c), tietyöalueen päättymismerkki, ravihevosista varoittava merkki jne...
Kyllä kesällä Ahvenanmaalla käydessäni moni 90-merkki oli suomalaisella fontilla.
Tuosta Weatherc:n linkistäkin ilmenee myös, että Ahvenanmaalla vahvistettuja liikennemerkkejä on vähemmän kuin manner-Suomessa. Ja ilmeisestä syystä: kun siellä ei ole moottoriteitä, rautateitä, raitiovaunuja eikä myöskään poroja, on kaikki niihin liittyvät liikennemerkit jätetty asetuksestakin pois.
Erikoista kylläkin, että Ahvenanmaallakin muutamat Maarianhaminasta eri puolille saarta johtavat tiet on merkitty pääteiksi, joilla on numerot 1, 2 ja 3 ja joiden numerokilvet ovat punaisia samoin kuin valtateillä manterella. Kuitenkin ne kaikki ovat vain muutaman kymmenen kilometrin pituisia pikkuisen maakunnan sisäisiä teitä, jotka ehkä pikemminkin vastaisivat muun Suomen seutu- tai korkeintaan kantateitä.
Ahvenanmaalla on oma kolmitasoinen numerointijärjestelmänsä: Numero 1-4 pääteille sekä 2- ja 3-numeroiset muille kuin pääteille. Kaksinumeroiset esitetään harvakseltaan maastossa sinivalkoisin kilvin. Esimerkiksi tiet 1-3 alkavat Strandnäsin ympyrästä Maarianhaminan pohjoispuolelta. Ympyrästä kaupunkiin johtaa tie 20. Läntinen sisääntulotie on numeroltaan 10.
Ahvenanmaa tällaisissa asioissa mielellään esittää itsenäistä aluetta. Numerointi luonnollisesti esitetään suhteessa paikalliseen merkittävyyteen ja ovathan tiet 1-4 maakunnan päätiet. Asetelma on vähän samanlainen kuin Jerseyllä ja Man-saarella, joilla on kummallakin samanlainen numerointimekanismi kuin UK:ssa muutoin ja joiden numerot menevät päällekkäin pääsaaren kanssa.
Andorrassakin on tienumerointijärjestelmä. San Marinossa ja Vatikaanissa ei. Liechtensteinissä on eräänlainen: Sveitsin teiden 16 ja 28 numerointi jatkuu FL:n puolelle.
Lähetä kommentti